¡Qué calor!

Kulunut viikko on ollut aivan järkyttävän kuuma. Joka ikisenä päivänä lämpötila huiteli jossain 35 asteen tienoilla. Málagassa tuo lämpötila on vielä ihan siedettävä mukavan mereltä tulevan tuulenvireen vuoksi, mutta esimerkiksi Córdobassa, jossa kävin lauantaina, tuo lämpötila oli jo aivan liikaa. Oikeastaan luulen Córdoban lämpötilan olleen lähempänä 40 astetta.

Gökce siis lähti kotiinsa viime viikon lauantaina, joten oltiin viikko Frankin kanssa kahdestaan. Tai no itse asiassa molemmat oli siis yksityisopetuksessa, koska kielitaidoissamme on aika iso ero. Tällä viikolla käytiin myös tuo B2-tasoon asti kattava kirja loppuun ja ensi viikolla aletaan käymään C1-tasoa läpi. Marcos sanoi, että kuukauden aikana pitäisi olla mahdollista tuo taso saavuttaa. Ainakin uutta sanastoa pitää taas opetella aivan järkyttävä määrä. Olenkin jo ollut huomattavasti ahkerampi sanojen opettelussa ja niitä on tullut kertailtua joka ilta. Ostin jopa yhden kirjan jota voi lukea jos ei muuta tekemistä ole. Nyt olen noin 50 sivua sitä lukenut ja sanavihkooni on sen ansiosta kertynyt ainoastaan kolmisenkymmentä uutta sanaa. Kaipa se sanavarasto on sitten jo vähän kasvanut.

Niin ja myös Frank lähti kotiinsa perjantaina. Hetken luulin, että loppuajan tulen olemaan täällä yksin, mutta jo lauantaina saapui yksi tyttö Ranskasta (Louisa). Hänkin tosin on tasoltaan vasta-alkaja, joten samassa ryhmässä emme opiskele. Mutta tänään sunnuntaina tänne tuli venäläinen Oksana Italiasta, jolla on kielitaito suunilleen samalla tasolla kuin meikäläiselläkin. Tämä on hyvä, koska uskon oppimisen olevan huomattavasti tehokkaampaa nyt kun luokassa on enemmän keskustelua.

Torstaina lähdin käymään Málagan lähellä sijaitsevassa suomalaishelvetissä eli Fuengirolassa. Fuengirolaan pääsee noin 50 minuutissa lähijunalla ja lipun hinta on 2,95 € suuntaansa. Matka on oikeasti aika lyhyt, mutta pysäkkejä on todella paljon. Halusin löytää Fuengirolasta sen kadun, jossa suurin osa kylteistä on kirjoitettu suomeksi. En kyllä sitä löytänyt, mutta rannalta löytyi joitakin baareja, joissa ruokalistat ja baarin nimi saattoi olla suomeksi. Fuengirola on kyllä niiin perinteinen pakettimatkakohde kuin vain olla saattaa. Kahdeksan kilometriä pitkä hiekkaranta täynnä lihavia punaisia miehiä ja naisia. Nähtävää tuolla ei taida olla muuta kuin joku suosittu moderni eläintarha. Siellä en jaksanut käydä, koska juurihan eläintarhassa kävin Prahassa. Kun olin syömässä eräässä ravintolassa niin viereisestä turistirihkamakaupasta joku keski-ikäinen nainen ilmeisesti koitti pölliä jotain mekkoa, koska liikkeen kiinalaisomistajat huusivat sille pallo punaisena. Tappeluhan siitä meinasi syntyä kun naisen supersankarimies tuli kännissä aukomaan päätänsä ja puolustamaan vaimoansa. Toivon, että pariskunta ei ollut suomalainen. Kuulostivat ruotsalaisilta.

Oli vähän tylsää.

Millä järjellä nimi on ruotsiksi?

Keskustaa Fuengirolasta

Lauantaina kävin Córdobassa, koska sitä on täällä monet suositellut. Ajattelin ensin mennä junalla, mutta täällä junat ovat vielä järkyttävämmän hintaisia kuin VR:llä, 45 euroa yhteen suuntaan välillä Málaga-Córdoba. Matkaa Córdobaan on vajaa 200 kilometriä ja junalla tuo olisi kestänyt 50 minuuttia. Näköjään siis junat täällä ovat myös hieman nopeampia. Bussit taas ovat hitaampia, koska bussimatka kesti kolme tuntia, mutta hintaa meno-paluulipulle kertyi vaivaiset 23 euroa. Matkan keston vuoksi jouduin heräämään epäinhimillisen aikaisin jo seitsemältä ja bussi lähti matkaan yhdeksältä. Viimeinen bussi Málagaan lähti viideltä, joten aikaa paikanpäällä oloon jäi viisi tuntia. Viidessä tunnissa kerkesi syömään, pyörimään vähän keskustassa, käymään moskeijalla ja katsomaan joitakin hienoja rakennuksia. Córdoban moskeija on suurin länsimaissa sijaitseva moskeija ja olihan se ihan näyttävä. Matkaan olin varautunut aika huonosti. Katsoin googlemapsista missä sijaitsee bussiasema, keskusta ja moskeija ja ajattelin pärjääväni noilla tiedoilla ostamatta karttaa. Kestustan löysi helposti, mutta sen jälkeen kaikki olikin vaikeampaa. Kaupunki on täynnä pikkuruisia mutkittelevia katuja ja siksi olinkin suurimman osan ajasta eksyksissä. Enkä ole kyllä ikinä nähnyt noin rauhallista kaupunkia. Asukkaita Córobassa on yli 300 000, mutta se ei ainakaan lauantaina kaduilla paljoa näy. Joskus tuntui ettei siellä muita olekaan mun lisäksi. Turistejakin oli yllättävän vähän.

Córdoban keskusaukio

Moskeijan sisäänkäynti

Joku oli kirjoittanut mun nimen moskeijan ulkoseinään. Ja ei, se ei ollut minä.

Iso silta

Moskeijan sisäpihaa

Moskeijan kellotorni

Tuolta sai hyvää jäätelöä.

Huonetta en vaihtanut tällä viikollakaan. Huomenna aion sanoa Marcosille, että haluan sen vanhan huoneen takaisin, oli lutikoita tai ei.


El titular os dice todo lo imporante. Esta semana ha hecho tanto calor que casi me he muerto. Todos los dias hacía unos 35 grados, siempre por lo menos 30. He estado menos vago y he empollado muchas palabras todas las noches por consiguiente espero haber aprendido algo. Un día compré un libro que es un cuento de los vampiros o algo así. Cuando llegué a casa me di cuenta de haber comprado la cuarta parte de la crónica :S Aún así voy a leerlo. Ya he leido 50 páginas y he escrito en mi cuaderno de palabras sólo 30-40 nuevas palabras así que probablemente mi vocabulario se ha expandido un poquito.

Y no, todavía no he cambiado de habitación pero mañana voy a decirle a Marcos que quiero cambiarla aunque haya chinches en la otra. Me importa un bledo, ya que hay chinches u otros insectos que me pican por las noches en esta habitación también. Al cambiar de habitación Marcos me dijo que podría volver en la antigua habitación dentro de "unos días." Eso fue hace más de dos semanas. Es mucho incluso para los españoles. Por cierto, los españoles no admiten que no son muy puntuales. Siempre me dicen que conozca a un italiano y ya sabes que significa impuntual lo que me da ganas de decir que conozcan a los escandinavos o alemanes. En realidad la puntualidad no es super importante para mí si hablamos de los autobuses u otros servicios pero si hablamos de los amigos, o de la gente en general, es muy importante. Opino que ser impuntual implique falta de respeto a otra persona. Como si el tiempo del amigo no fuera tan significante como el tuyo. Claro que entiendo que son diferencias de cultura pero así me siento porque soy de Escandinavia.

Frank se fue a Alemania el viernes y me quedé aquí solo. Pero no por largo porque ya vinieron dos nuevas chicas. La otra es de Francía y no habla español mucho. Va a estudiar todo desde el principio. La otra es de Italia pero proviene de Rusia. Su nivel de español es más o menos como el mío y va a estudiar en las mismas clases conmigo. Es bueno que por fin haya más conversación en la clase y yo tenga más practica de hablar. En cuanto que la saludé, me preguntó si era italiano. Según ella mi acento suena italiano... Lo mismo dice Marcos también a veces. No me gustaría sonar como un italiano.

Esta semana he ido a Fuengirola y Córdoba. Fuengirola es una ciudad turística cerca de Málaga. Es muy conocido en Finlandia por lo tanto creo que la mayoría de los turistas finlandeses van para allí y la presencia de los holandeses se puede ver con facilidad. Hay muchas señales en finés y los menús en casi todos los restaurantes son en finés también. No me gustó la ciudad mucho pero si todo lo que quieres es echarte en la playa y comer la comida cara, te recomiendo que vayas a Fuengirola.

Córdoba me gustó más. Córdoba está a unos 200 kilómetros de Málaga. La ciudad es rodeado por las montañas así que allí hay sólo una reminiscencia del viento. Por eso el calor es increíble en comparación con Málaga. En Córdoba está la mayor Mézquita del oeste y es el sitio de turismo más importante. La ciudad era tranquilísima aunque la población es más de 300 000. Nunca he visto una ciudad tan tranquila. Solo vi a algunos turistas (no habia muchos) y a unos ciudadanos. El día fue el sábado pero aún así la ciudad me pareció demasiada tranquila, como si todo el mundo hubiera abandonado sus casitas por el verano o algo así. Puede que sea cierto porque el calor era horrible.

Nerja ja Frigiliana

Tapahtumien puolesta on ollut aika köyhä viikko, kun ei ole oikein huvittanut tehdä mitään loikoilua kummempaa suurimpana osana päivistä. Opiskellakaan ei oikein jaksanut ja sen vuoksi tänään sunnuntaina ja eilen onkin saanut tahkoa viikon laiskottelusta johtuneet rästihommat päähän.

Keskiviikkona käytiin Gökcen (Golce onkin Gökce oikeasti) kanssa Plaza Mayorilla syömässä. Plaza Mayor on iso ostoskeskus lähellä Málagan lentokenttää. Kun Gökce kertoi paikasta, luulin, että kyseessä on joku iso aukio, jossa kaikki on halvempaa kuin keskustassa. Sen piti myös olla "ihan lähellä." Bussimatka sinne kesti kuitenkin yli tunnin täältä Pedregalejosta. Onneksi Málagan bussit ovat uusia ja ilmastoituja, huomattavasti parempitasoisia kuin esimerkiksi Helsingissä. Tuo on vain yksi asia, josta huomaa, että Málaga ei ole mikään köyhä kaupunki. Täällä pyöriessä on vaikea huomata, että maa kärsii vakavista talousongelmista. Yksi Margarita on täällä toitottanut jo lähes koko kolmen viikon ajan, että mun pitäisi maistaa kaupunkilaisten omaa herkkua, eli annosta nimeltä calamares fritos. Plaza Mayorilla tuota maistoin ja hyväähän se oli. Kyseessä on siis friteeratut rinkulat, jotka on tehty mustekalasta. Luulin ensin, että tarjoilija oli erehtynyt, koska nuo näytti aika paljon sipulirenkailta.

Calamares fritos

Torstaina käytiin kurssilaisten, Marcosin ja sen avovaimon kanssa Nerjassa ja Frigilianassa. Nerja on noin 50 kilometrin päässä sijaitseva andalucialainen pikkukaupunki, jossa kaikki talot ovat valkoisia. Kohde on myös saksalaisten turistien suosiossa ja aika paljon kaikkia palveluja olikin saatavilla myös saksaksi. Matkalle lähdettiin Marcosin avovaimon lommoille ajetulla, punaisella ja pikkuruisella Seatilla. Viisi ihmistä mahtui autoon vähän pakottamalla ja ilmastointina toimi repsottava takalasi ja yksi etuikkuna. Toisessa ikkunassa ei ollut kampea.

Nerjassa ei ole oikeastaan muuta nähtävää kuin Balcon de Europa. Balcon de Europa on kalliouloke, josta on ihan komeat maisemat merelle. Tietysti jos on lyhyemmällä lomalla, niin silloin ihan vaan kaduilla käveleminenkin saattaa tuntua mielenkiintoiselta ja Nerjassa kyllä riittää pikkuruisia mutkittelevia mukulakivikatuja.

Nerjan keskustaa

Ranta Balcon de Europan vieressä 

Nerja

Balcon de Europa

Maisemaa itään

Frigiliana oli vähän mielenkiintoisempi ja vaikuttavampi paikka. Se sijaitsee aika lähellä Nerjaa, mutta se on rakennettu vuorelle. Marcosin mukaan ihmiset Frigilianassa elää keskimääräistä pidempään, koska saavat paljon liikuntaa kaupungin mäissä ja vesi siellä on tosi puhdasta. Ensin ei meinattu mennä sinne ollenkaan, koska luottoa Seattiin ei hirveästi löytynyt ja busseja ei ilta-aikaan kulkenut. Päätettiin kuitenkin ottaa riski, koska olisi ollut aika turhauttavaa ajella 50 kilometriä Nerjaan katsomaan maisemia kymmeneksi minuutiksi. Frigilianassa noustiin kaupungin "huipulla" olevaan ravintolaan, jonka nimi oli El Mirador. Siellä Marcos tarjosi kaikille lasillinen Vino de Frigilianaa, joka on kuuluisa ympäri Espanjaa. Se olikin ensimmäinen viini, josta olen ikinä pitänyt. Yleensä viinit ovat erittäin happamia ja maku muistuttaa lähinnä oksennusta, mutta Vino de Frigiliana maistui makealle ja vähän ehkäpä hunajalle. Luulen, että se oli myös aika vahvaa. 0,7 litran pullollinen paikallisessa liikkeessä maksoi 4 euroa.

Frigiliana

Frigilianan uusi osa El Miradorista käsin

Näkymää El Miradorista

Kuvien laatu on aika surkea, koska unohdin ottaa kameran mukaan ja kuvat on kuvattu kännykällä. Kyllä niistä kuitenkin saa selvää vaikka ne aika harmaita onkin.

Perjantaina käytiin vielä Gökcen kanssa illalla tutkimassa yöelämää, koska lauantaina se lähti takaisin Hollantiin. Käytiin jossain baarissa syömässä lähes ilmaisia tapaksia ja lopuksi vielä muutamassa yökerhossa. Taktiikkana oli kävellä kaduilla ja kerätä tarjoukset sisäänheittäjiltä, koska niitä tuolla keskustassa riittää. Näin ei jouduttu maksamaan yhteenkään paikkaan sisäänpääsyä ja yleensä sisäänheittäjältä vielä saa drinkkilipunkin. Tosin ne klubit joissa käytiin oli erittäin pieniä ja ahtaita. Toivottavasti tuo ei ole mikään yleinen tapa Espanjassa, vaan meillä kävi vaan huono tuuri.


Esta semana he estado muy vago y por lo tanto ayer y hoy he tenido que estudiar mucho. En las clases sólo escribí nuevas palabras en mi cuaderno pero no las empollé por las noches. Ayer Gökce se fue a Holanda. Tuvo cursos por dos semanas. Que rollo en verdad porque me caía muy bien. No sé cuando vendrán otros estudiantes... Marcos me dijo que vendrían pronto pero yo no estoy tan seguro porque el sábado pasado debería haber llegado aquí una chica italiana pero no llegó.

El miécoles fui a Plaza Mayor con Gökce. Gökce dijo que tuviera que venir con el porque no quería ir solo en autobús a un lugar que todavía no conocía. Cuando me describió ese lugar, pensé que era una plaza donde los restaurantes eran más baratos que en el centro y estaba bastante cerca del centro. El viaje desde Pedregalejo hasta Plaza Mayor duró más de una hora y Plaza Mayor era un centro comercial cerca del aeropuerto de Málaga. El viaje era un poquito demasiado largo para sólo ir a comer algo. Por suerte los autobuses de Málaga son excelentes. Son mucho mejores que los de Helsinki. Se puede notar fácilmente que Málaga no es una ciudad pobre aunque la situación económica de España no es la mejor ahora. Verdaderamente me parece que a Málaga le sobra el dinero. Una maestra mía que se llama Margarita me había recomendado que comiera un plato de calamares fritos. En Plaza Mayor lo probé y sí me gustó mucho. Gökce comió pollo con algo como siempre.

El jueves fui a Nerja y Frigiliana con mis compañeros de curso y Marcos y su novia. Fuimos en coche de su novia. El coche era muy antiguo y de la marca Seat. Nerja es una ciudad pequeña cerca de Málaga, está a unos 50 kilómetros de aquí. No hay mucas cosas interesantes allí pero la ciudad es muy bonita. Fuimos a ver Balcon de Europa y vagabundeamos un poco en el centro. Luego fuimos a Frigiliana que era más bonita y más interesante. Fue construida en una montaña muy cerca de Nerja. Marcos dijo que la gente de Frigiliana tenía mejor salud que los españoles en general. Creo que es debido a que la gente tiene que subir y bajar mucho en las calles y también el agua de Frigiliana es pura. Tomamos unas copas de vino en un restaurante que se llama El Mirador. Podéis ver los paisajes desde allí en las fotos, son muy bonitos. El vino de Frigiliana es muy famoso en España. Generalmente no me gustan nada los vinos pero ese vino es algo diferente. Es dulce y el sabor me pareció un poco como la miel.

El viernes salí con Gökce por la noche. Era su última noche en Málaga así que decidimos celebrar un poco. Fuimos a un bar de tapas de primero y comimos tapas de pulpo. Los pulpos se veían odiosos pero el sabor me gustó. Fuimos a algunos clubes también. En el centro había gente que estaban repartiendo entradas para los clubes. Visitamos muchos clubes pero pasamos solo un poco tiempo en cada uno. Así no tuvimos que pagar casi nada. No sé si es así siempre pero los clubes que visitamos eran muy pequeños en comparación con los clubes de Finlandia, probablemente sólo tuviéramos mala suerte.

No he cambiado de habitación esta semana. Es posible que la cambie la próxima semana pero no lo sé. Espero que sí porque en esta habitación hace mucho calor todo el tiempo.

Guerra contra las chinches. Yo perdí :(

Toiseen viikkoon mahtui paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Aloitetaan huonoista asioista, koska ne tässä on päällimmäisenä mielessä. Puhun tietysti bedbugseista, eli lutikoista. Suunnilleen viikko sitten aamulla löysin käsistäni jotain ötökän puremia ja niitä oli paljon. Arvasin heti, että kyseessä on lutikat. Arvasin tosin väärin, koska noita pieniä puremia ei ole enää tuon jälkeen tullut. Ne kuitenkin herätti epäilykset bedbugseista ja aloin seuraamaan tilannetta. Luin netistä, että lutikat ovat liikkeellä yöllä vähän ennen auringonnousua. Laitoin siis kellon soimaan viideltä nähdäkseni kuinka suuresta ongelmasta oli kyse. Herättyäni huomasin, että seinällä tallusteli kun tallustelikin kaksi lutikkaa. Mainitsin ongelmasta opettajalle ja sain vaihtaa huonetta. Sama ongelma on kyllä tässä uudessakin huoneessa. Lisäksi uusi huone on huomattavasti huonompaa laatua ja päivisin aivan törkeän kuuma. Huomenna taidankin sanoa, että haluan sen vanhan huoneen takaisin. Lutikat ovat harvinaisen perseestä, koska niillä on tapana munia vaatteisiin ja sänkyyn ja näin ollen niistä on vaikea päästä eroon. Lutikka pärjää ilman verta vuoden, joten nälkäänkään niitä ei voi tappaa. Puremista tulee isoja kutisevia paukamia, vähän saman tapaisia kun ison muurahaisen puremasta. En tiedä tuliko lutikat tähän uuteen huoneeseen kamojeni mukana vai olivatko ne täällä jo valmiina. Kuitenkin vaatteeni pesin kahteen kertaan ennen vaihtoa. On kyllä harvinaisen paskaa.

Uusi huone

Sitten niihin parempiin juttuihin. Maanantaina kurssille tuli uusi tyyppi. Hollantilainen Golce, tjsp. Sen nimi on niin vaikea, että en ikinä sano sitä. Kun se itse sen sanoo, se kuulostaisi olevan jotakin tyyliin Görzgl. Nimi on turkkilainen, koska jätkä on turkkilaista alkuperää. Tiistaina tänne tuli myös englantilainen Jack, mutta se ei opiskele espanjaa, vaan on etsimässä töitä. Onnea vaan yritykselle, sillä Andalucian nuorisotyöttömyys on 70 %. Enpä viitsinyt miestä masentaa tuolla tiedolla. Jackin espanja on suunilleen samaa luokkaa kuin minun. Tietääkseni ensi viikolla kurssille pitäisi tulla ainakin yksi oppilas lisää. Aiemmissa kirjoituksissani mainittu saksalainen Frank ja Golce opiskelee eri tasolla kuin minä, joten toistaiseksi olen ollut yksityisopetuksessa. Luonnollisesti siltikin kaikki keskustelut käydään espanjaksi. Yhtäkään kokonaista lausetta en ole sanonut englanniksi tänne tulon jälkeen.

Muistaakseni keskiviikkona käytiin Golcen ja Jackin kanssa keskustassa syömässä jossain paella-paikassa. Se oli pahimmalla turistialueella ja hinnat oli sen mukaiset. Paella-annos oli kympin eikä edes kovin iso. Verrattain aika kallista, sillä Pedregalejossa baarissa saa normaalin ruoka-annoksen neljällä eurolla ja siihen juoman 50 sentillä.

Perjantaina käytiin José Marían, sen kaverin Domingon, Golcen ja Frankin kanssa ihmettelemässä Málagan yöelämää. Jose María on yksi opettajista. Ensin käytiin jossain baarissa, nimeltä Copas, joka oli "granada-style". Granada-style tarkoittaa, että juomien hintaan sisältyy tapas. Yksi caña tai tubo maksoi 1,90 €. Caña on lähes kaksi kertaa pienempi kuin tubo, mutta hinnassa eroa ei ole yhtään. Tubo on kooltaan arviolta 0,3 litraa. Tuosta mentiin sitten johonkin Flamenco-clubille. Klubi oli ääriään myöten täynnä ja äärimmäisen kuuma paikka. Ei ehkä ihan mun juttu ollut, mutta José rakastaa flamencoa. Suhtautuminen rattijuopumukseen on täällä jokseenkin erilainen kuin Suomessa. José María oli liikkeellä autolla ja hänelle oli täysin normaalia ajella noin pari kymmentä kilometriä kotiin baari-illan jälkeen. Tekee niin kuulemma aina ja Domingonkin mielestä se oli ihan normaalia. Suomalainen perinteinen kukkahattutäti lienee eri mieltä asiasta.

Lauantaina päätettiin Golcen kanssa lähteä käymään Granadassa. Oltiin kuitenkin jälleen kerran vähän huonosti valmistauduttu ja lähdettiin Málagasta vasta kolmelta bussilla. Itse ainakin kuvittelin, että Granadaan on joku maksimissaan 50 kilometriä ja matkaan menee vajaa tunti. Oikeasti sitten kuitenkin oli matkaa yli 100 kilometriä ja matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. Perille päästiin siis vähän ennen viittä. Eikä myöskään oltu otettu selvää siitä, että Granadassa bussiasema on aika sivussa ja Granadan kaltaisessa pätsissä pitkät kävelymatkat ovat tuskallisia. Keskustasta takaisin tajuttiin tulla bussilla. Granadan tärkein nähtävyys on Alhambra-niminen linnoitus. Kurssilla yksi opettaja sanoi, että sen näkemiseen kannattaa varata vähintään neljä tuntia. Sinne ei siis ehditty. Eikä oikeastaan ehditty tehdä paljon muutakaan. Käytiin syömässä yhdessä ravintolassa ja käyskenneltiin Alhambraan johtavaa turistireittiä pitkin. Onneksi sentään pari hienoa kuvaa linnoituksesta sai kuvattua ulkopuolelta. Voi olla, että tuolla tulee vielä käytyä uudestaan paremmalla ajalla. Lippu kuitenkin maksoi vain 10 € suuntaansa ja on se linna varmasti hieno sisältäkin.

Maisemaa matkan varrelta

Joku pikkuinen katu jossain

Tyypillisiä valkoisia andalucialaisia taloja

Meikäläinen näköalatasanteella

Alhambra ulkoa

Granada ylhäältä

Rakennus keskustassa

Keskustaa ja Golce

Säät on ollut tälläkin viikolla hulppeat. Suunnilleen 35 astetta joka ikinen päivä. Kielitaito on ainakin puhumisen osalta parantunut tosi paljon. Alussa jokainen lause tuntui aika vaikealta, mutta  jo kahden viikon jälkeen pystyy ajan kanssa selittämään vaikeitakin juttuja. Nyt viikonloppuna en ole tosin jaksanut opiskella yhtään uusia sanoja, mutta kai pelkän puhumisenkin voi osittain opiskelemiseksi laskea. Tänään en jaksa kyllä tehdä mitään ja opiskeluksi saa riittää blogimerkintä espanjaksi. Saatan jopa vaivautua katsomaan yhden jakson Aquí no hay quien vivaa, joka on muuten aivan loistavaa komiikkaa. Tulee Suomen telkkarissa ykköseltä joka päivä 11:10 nimellä Naapureina Madridissa.


Esta semana ha sido horrible por una parte y muy buena por otra.

La parte horrible ha sido la que encontré chinches en mi habitación. Una mañana me desperté teniendo picaduras inchadas sobre todo el cuerpo. Enseguida capté que había chinches en mi habitación. Lei en internet que las chinches suelen buscar comida un poco antes del amanecer y por eso me desperté a las cinco de la próxima mañana para asegurar que las picaduras fueron causado por las chinches. Y sí al levantarme vi dos chinches andando en la pared. Las maté y me acosté otra vez. Iba a decir al maestro que quería cambiar de habitación. Ahora tengo una nueva habitación pero el mismo problema está aquí también. Es posible que las chinches hayan puesto huevecillos en mi ropa y en mi maleta. Lavé mi ropa dos veces antes de traerla aquí así que creo que las chinches ya estaban en la habitación aunque el maestro dijo que con esta habitación nunca ha sido problemas. Espero que este problema se resuelva pronto. No me gustan las chinches demasiado.

Ha pasado algunas cosas buenas también. El lunes vino un holandés aquí y habla español mejor que el alemán. Sin embargo, estudia con el alemán porque su nivel de gramática es un poquito peor que el mío. El martes vino un hombre, Jack, de Inglaterra pero Jack no estudia español. Está aquí para hallar trabajo. Será difícil porque el porcentaje de desempleo en Andalucia es el 70 %. No se lo dije :). Lo bueno es que ahora aquí hay más gente con la que puedo hablar español. El miércoles fuimos a cenar Golce (el holandés), Jack y yo. Jack tiene el mismo nivel de español que yo así que no me hace falta hablar inglés con el tampoco. No he dicho ni una frase completa en inglés después de llegar aquí.

El viernes salí con José María, su amigo Domingo, Golce y Frank (el alemán). José es uno de mis maestros. Me di cuenta de que Frank había aprendido mucho durante estas dos semanas. Tomamos unos tubos en un bar que se llama Copas. Era muy barato por lo menos para mí. Un tubo costaba solo 1,9 € e incluía tapas también. Luego fuimos a algún club de Flamenco. A José le encanta flamenco pero no estuvimos allí por largo porque ya era muy tarde y José tuvo que conducir a su casa que estaba a unos 20 kilómetros del centro. Creo que es bastante normal aqui conducir despues de salir... También Domingo dijo que a veces ha conducido a su casa cuando ha estado borracho.

El sábado fui a Granada con Golce. Eramos tontos porque creíamos que el viaje duraría unos 45 minutos pero en realidad duró casi dos horas. No sabía que Granada estaba tan lejos. Salimos de Málaga a las tres así que no teniamos mucho tiempo para pasear en la ciudad. Por ejemplo no pudimos visitar el sitio de turismo más conocido de Granada que se llama Alhambra. Generalmente me gustó Granada. Era muy bonita y estaba muy tranquila, debido al sábado, creo. Sólo visitamos un mirador y hicimos algunas fotos. Volvimos a Málaga a las 23:30.

He notado que mi español ha mejorado mucho. Cuando llegué aquí hace dos semanas, era muy difícil hablar español. Incluso las frases fáciles me costaban mucho. Ahora puedo explicar cosas algo difíciles también si la persona con la que hablo tiene tiempo para escucharme.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Málagassa on takana eikä hirveästi valittamista toistaiseksi löydy. Ilmat on ollu täydelliset. Joka päivä vähintään 30 astetta lämmintä. Se ei kuitenkaan tunnu liian kuumalta, koska välimereltä tulee mukava viilentävä ja raikas merituuli. Lisäksi Espanjassa talot rakennetaan siten, että lämpö ei pysy sisällä vaan ulkona. Eli siis täysin päinvastoin kuin Suomessa. Auringon kanssa saa tosin vielä olla vähän varovainen, koska se polttaa pohjoismaalaisen vampyyrin aika helposti. Itsekin jo vähän kerkesin palaa, mutta en pahasti.

Ensimmäiset yöt oli kuumuuden takia aika hankalia. Ikkunan alla kulkeva katu, Avenida Juan Sebastián Elcano, on varsin vilkas vielä kahdelta yöllä ja melua siitä lähtee paljon. Tämän vuoksi en voinut pitää ikkunoita auki. Sain kuitenkin koululta lainaan tuulettimen, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen tuuletin kuitenkin tippui portaisiin ja meni paskaksi. Onneksi kyseessä ei ollut ainoa kappale.

Meikäläisen huone punaisessa rinkulassa.

Asuntoni sijaitsee siis Pedregalejo-nimisellä alueella. Alue on tunnettu rannoistaan ja... no eipä täällä oikeastaan ole muuta kuin rantoja ja sitten joku pieni ”vuori”. Lähellä on pari ruokakauppaa ja kaikki muutkin tarvittavat liikkeet; pankit ja apteekit. Turisteja näkyy jonkin verran, mutta suurinosa on varmasti espanjalaisia. 

Ja mikä parasta; punatukkaisia brittejä tai pinkkipaitaisia ruotsalaisia en ole nähnyt yhtäkään.

Näin palmuja ekaa kertaa ikinä.

Ekan viikon aikana ei ole oikeastaan mitään erikoista tullut tehtyä. Rannoilla makoilussa ja läksyjen tekemisessä on riittävästi tekemistä. Keskustaa olen käynyt tutkimassa parina päivänä. Ensimmäisellä kerralla menin kävellen rantoja pitkin. Matkaa kaikkinensa tuli varmaan lähemmäs 20 kilometriä, koska pelkästään keskustan ja Pedregalejon välinen välimatka on reilu 5 kilometriä. Matkasta teki raskaamman 35 asteen helle. Nyt olenkin jo ostanut Bonobus-nimisen bussikortin ja lähin bussipysäkki sijaitsee ikkunan alla. 10 matkaa kortilla maksoi vajaan kympin. Ihan edullista verrattuna Helsingin (2,5 € / matka) hintatasoon. Tosin Helsingissäkin opiskelija pääsee ihan edullisesti. Keskustan ja Pedregalejon välissä on joku iso kukkula, josta näkee koko kaupungin yli. Kävin siellä ottamassa pari valokuvaa. Kiipeäminen kukkulalle kesti melkein 30 minuuttia ja jälleen kerran helle teki hommasta aika raskasta.

Kukkula alhaalta.

Härkätaisteluareena.

Málagan keskusta. Harmi kun sattu tommonen pilvi tohon.

Kukkulalta laskeva tie

Opetuksen tasoon olen myöskin ollut ihan tyytyväinen. Tällä viikolla tosin lähinnä vaan kerrattiin kaikki perusasiat ja ensi viikolla pitäisi siirtyä oikeisiin asioihin, eli asioihin liittyen subjunktiiviin. Uutta sanastoa tulee kokoajan ja paljon. Olen kerännyt kaikki uudet sanat vihkoon ja iltaisin kääntelen ne suomeksi ja opettelen ulkoa. Vähän reilu 100 uutta sanaa jo kasassa. En sitten siitä tiedä, että onko kaikki sanat hyödyllisiä. En muista milloin olisin suomeksikaan viimeksi sanonut herttua tai haikara. Enkä edes oikeastaan tiedä tarkalleen mikä on herttua.

Koulun nettisivuilta sai sellaisin käsityksen, että kursseilla kävisi keskimäärin 6 oppilasta kerrallaan. Toistaiseksi olen kuitenkin nauttinut yksityisopetuksesta. Opetuksen kannalta se on erittäin hyvä asia, mutta iltaisin on vähän orpoa asustella kerrostalon kokoisessa rakennuksessa ainoana asukkaana. Tai no, on täällä yksi saksalainen joka ei osaa espanjaa eikä englantia. Sen verran tiedän, että se käy täällä espanjan alkeiskurssia. Varmaan jossain vaiheessa pitäisi tulla lisää porukkaa.

Málagan pääkatu

Kuva päätorilta

Ya terminó la primera semana. El tiempo pasó muy rápido aunque no hice nada especial. Para mí es bastante sólo echarme en la playa tratando de broncearme. No logré muy bien. Esta semana me he quemado dos veces. La primera vez sólo los brazos y el cuello pero la segunda vez todo el cuerpo. Lo bueno es que me he quemado sólo un poco. Hay que tener cuidado. Los vampiros nordicos nos quemamos fácilmente. Hoy por la mañana he decidido quedarme en casa. Claro que he usado mi tiempo bien. He terminado un libro y he mirado una película que se llama Azul oscuro casi negro. Me gustó mucho aunque no la entendí toda porque la miré sin subtítulos. Contaba de un hombre cuyo padre estaba paralizado. Ayer subí a una colina que se encuentra entre Pedregalejo y el centro de Málaga. Los paisajes eran muy hermosos. Desde allí se puede ver sobre toda la ciudad. Tardé casi 30 minutos en subir y hacía mucho calor también, unos 35 grados.

Pedregalejo es un barrio donde hay muchísimas turistas. Creo que la mayoria de ellos son españoles porque todavía no he visto a los suecos vestidos en sus camisas rosas o a los ingleses pelirrojos. Por aquí hay muchos restaurantes baratos y la calle está vivo todo el tiempo, también por la noche. No es bueno porque no he podido dejar las ventanas abiertas. Uno de mis maestros que se llama Marcos me regaló un ventilador pero se me cayó en las escaleras y se estropeó. Que pena! Por suerte Marcos tenía otro y me lo regaló. Ahora puedo dormir sin sudar hasta muerte.

En la escuela francamente no he aprendido mucho todavía. Sólo muchas nuevas palabras. Hemos revisado mi conocimiento para asegurar que no haya problemas con las conjugaciones. La próxima semana aprenderé cosas más difíciles. Por ahora he disfrutado de la enseñanza invidual. Cuando todavía estaba en Finlandia, creía que en el curso habría más o menos 6 personas. La enseñanza invidual sí es muy útil y me ha gustado mucho pero por otro lado me gustaría conocer a nueva gente. Espero que dentro de dos semanas vengan otros estudiantes. Tal podría disfrutar de la enseñanza invidual de primeras.

Matkan jälkeen Málagassa

Noniin. Perillä ollaan. Matka meni kokonaisuudessaan hyvin. Pahimpaan olin varautunut eikä se katastrofi olisi mikään suuri yllätys edes ollut, varsinkaan siksi, koska en ollut jaksanut tehdä minkäänlaista plan B:tä. Onneksi kaikki meni putkeen.

Edellisenä yönä olin tietysti mennyt myöhään nukkumaan pitkän, yli kaksi kuukautta kestäneen loman pilaaman unirytmin takia. Ehkä jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä sain nukuttua. Herätessäni toimin taas täysin tapojeni mukaisesti eli sammutin herätyskellon ja menin takaisin nukkumaan. Onneksi sattumankaupalla onnistuin heräämään itsestään 45 minuuttia myöhemmin ja hirmuisella kiireellä käymään suihkussa, pakkaamaan loput tavarat laukkuihin ja syömään puolet aamupalasta. Toinen puolisko lähti mukaan automatkalle Jämsästä Helsinki-Vantaalle, josta lennon oli määrä lähteä 13:15. Kentälle kerettiin kaikesta panikoinnista huolimatta hyvissä ajoin, jo kaksi tuntia ennen koneen nousua.

Lentomatkalle olin vartavasten maksanut lisähintaa exit-paikasta, koska ajattelin nukkuvani 4 h 50 min kestävästä lennosta suuren osan. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska vieressä istuva pariskunta kiskoi kaljaa ja molemmat ravasivat vessassa puolen tunnin välein. Koneessa oli myös paljon vaippaikäisiä, joten itkultakaan ei voitu välttyä. Onneksi oli mp3-soitin mukana.

Kone laskeutui Málagan lentokentälle 17:05 paikallista aikaa. Olen suunnilleen aina kuvitellut, että Suomella ja Espanjalla on aikaeroa kaksi tuntia, mutta todellisuudessa niitä onkin vain yksi. Olin sopinut Easynedin kanssa, että soitan sinne heti, kun pääsen koneesta ulos. Soitinkin sinne, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Vaikka olenkin harjoitellut espanjan lausumista todella paljon viimeisen parin kuukauden aikana, niin puhelinvastaaja yllätti täysin ja sain sanotuksi jotain tähän tyyliin: "Soi Samu de Finlandia. Akaapo te jekar a Malaka. Hei." Olin varma, että koulu oli unohtanut tuloni ja nukun taivasalla ensimmäisen yön. Hetken kuluttua sieltä kuitenkin soitettiin takaisin ja kävi ilmi, että viestini oli mennyt perille ja äijä oli sen vielä ymmärtänytkin. Siinä sitten sovittiin, että tulen taksilla koululle, jotta saisin avaimet asuntooni. Laukkukaan ei hukkunut, vaikka ainakin sitä pidin 100 % varmana.

Koulu sijaitsee osoitteessa Avenida Juan Sebastian Elcano 56, joka on Málagassa Pedregalejo-nimisessä kaupunginosassa. Sijainti on ihan OK. Keskustaan on bussimatka ja välimeren rannalle on 100 metriä. Ikkunasta on komea näkymä jollekin kukkulalle, jossa ajattelin käydä huomenna juoksemassa. Huoneen laatu on aika huono, mutta enpä mitään luksuslukaalia odottanutkaan. On ainakin isompi, kuin viime kesäinen Tukholman barakkimajoitus. Ja kaksi kuukauttahan asuu vaikka teltassa.

Kyllähän tässä pari kuukautta asustelee.

Kielikurssi alkaa maanantai-aamuna 9:30. Sitä ennen ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin jotain yleistä turisteilua. Muut kurssilaiset tulee vasta huomenna illalla tai maanantai-aamuna.

Kalman kalpea meitzi. Eiköhän tuo väri tuosta muutu parin kuukauden sisään. Ainakin punaiseksi jossain vaiheessa.

Sitten ensimmäinen merkintä espanjaksi:

Pues, aquí estoy en Málaga. Antes de mi viaje pensaba que casi todo saldrá mal. Estaba seguro que al menos se me perdirá la maleta. Una vez más o menos hace 3 años se me perdió la maleta durante el vuelo entre Polonia y Finlandia. También llegué a levantarme a tiempo lo que no pasa a menudo.

Málaga es una ciudad en el sur de España. Me acuerdo de haber oido que aquí hay más turismo que en todo Europea y los españoles pasan sus vacaciones aquí también. Mi apartamento se encuentra en el barrio que se llama Pedregalejo. Está a 100 metros de la playa y unos 5 kilómetros al centro. Aquí en Málaga pasaré dos primeros meses de la estancia. Mañana comienzan los cursos intensivos en los que participaré. El primer mes tendré 25 horas de clases por semana y una hora de clase de enseñanza invidual. El segundo mes tendré sol 20 horas de clases.

Voy a escribir algunos textos en español porque me gustaría mejorar mi expresión escrita y quiero seguir mi progreso del idioma. En la universidad he estudiado tres cursos de español. Los dos primeros no valieron la pena aunque el maestro era español. No sabía enseñar nada. El tercero curso me gustó mucho. La maestro era finlandesa pero sí sabía enseñar muy bien. Y los materiales que usaba en el curso eran muy buenos. Sin embargo, casi todo lo que ya sé, lo he estudiado yo mismo en casa con la ayuda de internet y algunos libros. Así que practicamente llevo menos de 6 meses estudiando español. Espero que los cursos me ayuden y mi nivel de español mejore mucho. Después de un año aqui espero poder comunicar en español con fluidez en todas las situaciones que hay en la vida general. Comunicar mucho mejor en español que en aburrido inglés sería lo mejor. Los que saben español señalenme los errores, por favor.