Nyt on vähän reilu viikko Helsingissä takana. Jokainen päivä on ollut harmaa ja vähän sateinen. Lentävät viikot on historiaa ja aika matelee. Onneks on enää tämä lukuvuosi jäljellä Metropoliassa. Jotenkin kyllästyttää se rakennus ja ne luokkahuoneet on oikeasti aika masentavia ja pimeitä.
Olen hoitanut kaikki asiat hyväksilukuihin ja kurssivalintoihin liittyen. Hyväksiluvut meni paremmin kuin hyvin ja ei mun tarvitsekaan opiskella 60 pistettä tänä vuonna, vaikka niin luulin. Neljä kurssia per periodi on ihan hyvä tahti. Siitä tulisi yhteensä 48, joka on enemmän kuin tarpeeksi. Jos joskus siis aikataulujen vuoksi pitää hylätä joku kurssi niin sekin on mahdollista. Sitten kesällä aloitan inssityön ja syksyllä saan paperit ulos koulusa. Aika lailla siis tasan vuosi jäljellä. Inssityön todennäköisesti värkkään ulkomailla.
Silvi tulee 26. päivä Helsinkiin. Ei tosin kovin pitkäksi aikaa, vain keskiviikosta sunnuntaihin. Koulua mulla ei ole torstaisin eikä perjantaisin niin keretään hyvin tekemään kaikkea. Itse menen sitten Italiaan joskus siinä syysloman tienoilla noin viikoksi. Ehkä vähän pidemmäksi aikaa.
Blogin kirjoittelua tuskin jatkan kovin aktiivisesti, koska se on tehtävänsä täyttänyt ja vielä vähän ylimääräistä. Alunperin ajattelin kirjoitella vaihtokokemuksestani, mutta lähdinkin Espanjaan pari kuukautta aikaisemmin oppimaan kieltä ja kirjoittelin sieltäkin juttuja. Sitten oli sen varsinainen vaihto ja sen jälkeen vielä parin kuukauden reissu Italiaan. Siksi lisäsin myös Italian lipun logoon. Ehkä tänne joistain matkoista voisin kirjoitella jotain ja lisätä kuvat nähtäville. Tai jos tapahtuu jotain tosi hienoa niin ehkä sekin voi olla merkinnän paikka.
Olen kirjoittanut tähän blogiin, tämä merkintä mukaanlukien, 93 merkintää ja niillä on yhteensä 3 777 katselukertaa. Se tekee suunnilleen 40 kertaa per merkintä. Yllättävän monia paskat juttuni kiinnosti. Kannatti siis kirjoittaa. Olisin kyllä kirjoittanut, vaikkei olisi ollut yhtään lukijaa, koska ensisijaisesti itseäni vartenhan tätä kirjoittelin. Mikäs sen kivempaa kylmissä ja mustissa syysilloissa kuin lukea läpi noita vanhoja kirjoituksia ja muistella elämän parasta vuotta.
Nyt siis uppoudutaan vuodeksi opintoihin ja tutustutaan taas suomalaiseen kulttuuriin ja sitten taas nokka kohti uusia tuulia!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Mammanpojat
Pakko vielä kirjoittaa yhdestä italialaisesta typeryydestä.
Alle 14-vuotiaat lapset eivät saa mennä kouluun eikä harrastuksiin yksin. Heidän pitää mennä perille asti aikuisen valvonnassa. Eilen vietiin Silvian pikkuveli (9-v.) korisharkkoihin ja ihmettelin, miksi meidänkin piti mennä sisälle treenisaliin asti. Selvisi, että valmentajan piti nähdä, että poika ei saapunut harjoituksiin yksin. Sama homma koulun kanssa. Koulussa kuulemma riittää, että lapsen saattaa sisäänkäynnille. Toki myös koulupäivän/harjoitusten jälkeen penska pitää hakea sieltä.
Naurettavaa. Itse olen pitänyt Suomea kaikin tavoin holhousvaltiona, jossa kaikelle on lait, säännöt ja rajoitukset, mutta tuollaisesta idioottimaisuudesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se on laki lasten turvallisuuden parantamiseksi, mutta rajansa kaikella. Ei mikään ihme, että kaksvitoset ja kolmekymppiset saattavat hyvinkin asua äidin helmoissa vielä. Suomessa kaikki lyhyen matkan koululaiset menivät kouluun ilman vanhempia heti 7-vuotiaasta asti. Pyörällä ei tainnut saada mennä aluksi yksin, mutta muita rajoituksia ei ollut. Parhaat leikit pienenä oli aina koulustapaluumatkalla milloin mitäkin patoja rakennellen. Tuolla samalla "ajatelkaa lapsia"-logiikalla voitaisiin pakottaa ihmiset tulemaan kotiin ennen pimeää ja käyttämään kypärää kävelyllä. Sekopäisen autoliikenteen valvonnasta puhumattakaan.
Tuo laki ei pelkästään tee varhaisteinin elämästä ylirajoitettua, vaan se vaikeuttaa huomattavasti myös vanhempien elämää. Aina pitää olla kuskaamassa kersaa minne mihinkin ja hänen aikataulujensa mukaan. Entäs jos tuo ei vanhemmalle maistu?
Se tuosta asiasta. Tänään mentiin aamupalalle läheiseen kahvilaan. Siellä omistaja ja työntekijät on aina katsoneet meitä ja varmasti juoruilleet jotain tiskin takana. Tänään ne uskaltautuivat tulemaan juttusille ja kyselivät ollaanko italialaisia vai mistä ollaan. Sanottiin, että Silvi on paikallinen ja itse olen Suomesta. Tarjoilija pääsi käyttämään pari osaamansa fraasia englanniksi ja vaikutti olevan hyvillään. Hetken päästä sen äiti tuli töihin samaan kahvilaan ja tämä työntekijä alkoi heti leuhkimaan tiedoillaan meidän elämistä. Hauska tapaus. Tuolla kylillä kaikkia todellakin kiinnostaa kaikkien asiat ja kaikki on kaikkien kavereita. Kyläelämä ei kyllä mulle ihan tuollaisenaan sovi, mutta on se ihan piristävääkin joskus.
Bussi lähtee tunnin päästä Reggioon ja sieltä junalla Milanoon päiväksi.
Alle 14-vuotiaat lapset eivät saa mennä kouluun eikä harrastuksiin yksin. Heidän pitää mennä perille asti aikuisen valvonnassa. Eilen vietiin Silvian pikkuveli (9-v.) korisharkkoihin ja ihmettelin, miksi meidänkin piti mennä sisälle treenisaliin asti. Selvisi, että valmentajan piti nähdä, että poika ei saapunut harjoituksiin yksin. Sama homma koulun kanssa. Koulussa kuulemma riittää, että lapsen saattaa sisäänkäynnille. Toki myös koulupäivän/harjoitusten jälkeen penska pitää hakea sieltä.
Naurettavaa. Itse olen pitänyt Suomea kaikin tavoin holhousvaltiona, jossa kaikelle on lait, säännöt ja rajoitukset, mutta tuollaisesta idioottimaisuudesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se on laki lasten turvallisuuden parantamiseksi, mutta rajansa kaikella. Ei mikään ihme, että kaksvitoset ja kolmekymppiset saattavat hyvinkin asua äidin helmoissa vielä. Suomessa kaikki lyhyen matkan koululaiset menivät kouluun ilman vanhempia heti 7-vuotiaasta asti. Pyörällä ei tainnut saada mennä aluksi yksin, mutta muita rajoituksia ei ollut. Parhaat leikit pienenä oli aina koulustapaluumatkalla milloin mitäkin patoja rakennellen. Tuolla samalla "ajatelkaa lapsia"-logiikalla voitaisiin pakottaa ihmiset tulemaan kotiin ennen pimeää ja käyttämään kypärää kävelyllä. Sekopäisen autoliikenteen valvonnasta puhumattakaan.
Tuo laki ei pelkästään tee varhaisteinin elämästä ylirajoitettua, vaan se vaikeuttaa huomattavasti myös vanhempien elämää. Aina pitää olla kuskaamassa kersaa minne mihinkin ja hänen aikataulujensa mukaan. Entäs jos tuo ei vanhemmalle maistu?
Se tuosta asiasta. Tänään mentiin aamupalalle läheiseen kahvilaan. Siellä omistaja ja työntekijät on aina katsoneet meitä ja varmasti juoruilleet jotain tiskin takana. Tänään ne uskaltautuivat tulemaan juttusille ja kyselivät ollaanko italialaisia vai mistä ollaan. Sanottiin, että Silvi on paikallinen ja itse olen Suomesta. Tarjoilija pääsi käyttämään pari osaamansa fraasia englanniksi ja vaikutti olevan hyvillään. Hetken päästä sen äiti tuli töihin samaan kahvilaan ja tämä työntekijä alkoi heti leuhkimaan tiedoillaan meidän elämistä. Hauska tapaus. Tuolla kylillä kaikkia todellakin kiinnostaa kaikkien asiat ja kaikki on kaikkien kavereita. Kyläelämä ei kyllä mulle ihan tuollaisenaan sovi, mutta on se ihan piristävääkin joskus.
Bussi lähtee tunnin päästä Reggioon ja sieltä junalla Milanoon päiväksi.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Sataa
Viime viikon torstaista tai perjantaista asti nyt on ollut viileätä ja sateista. Aamuyöstä on ollut jopa kovia ukkosia. Rentouttavaa ja mukavaa kaksi kuukautta kestäneen helleputken jälkeen. Viimeinkin saa olla hetken hikoilematta. Toisaalta olisin halunnut mennä vielä uima-altaille ennen perjantaina koittavaa paluuta. Siihen ei ole enää aikaa. Todennäköisesti torstaina aika aikaisin lähdetään kohti Milanoa junalla. Katsellaan kaupunkia päivän verran ja nukutaan yö. Perjantaiaamuna sitten aikaisin lentokentälle ja nokka kohti Tamperetta.
Täällä ei nyt enää oikein mitään tekemistä ole. Ei tarvitse mennä töihin eikä suunnitella reissuja. Kämpillä oleilua ja sateen katselua. Ärsyttävää mennä heti maanantaiaamuna Helsingissä kouluun ja aloittaa taas se puuduttava yhdeksän kuukauden urakka. Positiivista on se, että se on viimeinen tuossa koulussa. Toivottavasti menee nopeasti ja kunnialla kaikki kurssit läpi, myös ne ylimääräiset, joita on rästissä vaihdon vuoksi.
Teppo lähtee huomenna Berliiniin. Sillä on vasta kaikki hienot asiat edessä ja olen kyllä kieltämättä aika kateellinen. Itse palaan arkeen uskomattomien 14 kuukauden jälkeen ja Teppo vasta aloittaa. Olen jo vähän katsellut itsekin lentoja sinne, koska pakkohan siellä on päästä käymään. Joskus marraskuun lopulla sinne voisi ehkä päräyttää.
Aika jännä, että huomenna pitää jo pakata. Saas nähdä miten tavarat mahtuu. Olen ostanut aika paljon uusia vaatteita. Tulomatkalla laukku taisi painaa jotain 17,5 kg tai 18 kg. Se on siinä ja siinä meneekö tuo viellä alle 20 kg:n. Toivotaan parasta. Seuraavan tekstin kirjoitan Suomesta.
Täällä ei nyt enää oikein mitään tekemistä ole. Ei tarvitse mennä töihin eikä suunnitella reissuja. Kämpillä oleilua ja sateen katselua. Ärsyttävää mennä heti maanantaiaamuna Helsingissä kouluun ja aloittaa taas se puuduttava yhdeksän kuukauden urakka. Positiivista on se, että se on viimeinen tuossa koulussa. Toivottavasti menee nopeasti ja kunnialla kaikki kurssit läpi, myös ne ylimääräiset, joita on rästissä vaihdon vuoksi.
Teppo lähtee huomenna Berliiniin. Sillä on vasta kaikki hienot asiat edessä ja olen kyllä kieltämättä aika kateellinen. Itse palaan arkeen uskomattomien 14 kuukauden jälkeen ja Teppo vasta aloittaa. Olen jo vähän katsellut itsekin lentoja sinne, koska pakkohan siellä on päästä käymään. Joskus marraskuun lopulla sinne voisi ehkä päräyttää.
Aika jännä, että huomenna pitää jo pakata. Saas nähdä miten tavarat mahtuu. Olen ostanut aika paljon uusia vaatteita. Tulomatkalla laukku taisi painaa jotain 17,5 kg tai 18 kg. Se on siinä ja siinä meneekö tuo viellä alle 20 kg:n. Toivotaan parasta. Seuraavan tekstin kirjoitan Suomesta.
perjantai 31. elokuuta 2012
Työt ohi
Toissa päivänä, keskviikkona, oli viimeinen työpäivä. Työpäivän jälkeen kävin toimistolla näyttämässä naamaa ja sain palkkioksi harjoittelusta pienen rahapalkkion. Erittäin pieni korvaus palkaksi, mutta en odottanut saavani jotain t-paitaa kummempaa niin olihan se ihan kiva ylläri. Sain myös työtodistuksen johon olen enmmän kuin tyytyväinen. Mulle myös tarjottiin töitä. Ne sanoi, että kun koulut loppuu niin voin tulla sinne ja jutella firman omistajan kanssa. Voisi löytyä sieltä siis ihan oikea työpaikka ja koulutustakin vastaava toki. Täällä pikkuruisessa Castelnovossa kyllä kyllästyy aika nopeasti. Ehkä sitä työtä sitten löytyisi isommistakin kaupungeista.
Olen saanut reissukuvat plärättyä Lightroomissa läpi ja niistä parhaat olen editoinut. 650 kuvasta editoin ~150. Nyt en niitä jaksa tänne latailla, koska on parempaakin tekemistä. Nyt on siis perjantai, joka tarkoittaa, että tasan viikon päästä olen jo Suomessa ja todennäköisesti jo tehnyt muutonkin Helsinkiin. Lento saapuu 13:35 perjantaina Tampereelle. Sieltä Jämsään, Andrei kyytiin, kamat pakuun ja nokka kohti sivistystä.
Tänään on ollut toinen "kylmä" päivä peräkkäin. Lämpötila on noussut maksimissaan 25 asteeseen ja on ollut aika pilvistä. Yöllä oli satanut, mutta päivällä on ollut poutaista. Kivaa kun pitkästä aikaa ei ole kuuma koko aikaa ja viileys ja raikas ilma onkin se mitä Suomesta eniten kaipaan. Tosin uskon, että paluun jälkeen aika nopeasti viileys alkaa nyppiä, varsinkin iltojen pimetessä. Varmasti tulee ikävä etelään jo pelkästään sen vuoksi, vaikka on paljon muitakin asioita joita jää kaipaamaan.
Olen saanut reissukuvat plärättyä Lightroomissa läpi ja niistä parhaat olen editoinut. 650 kuvasta editoin ~150. Nyt en niitä jaksa tänne latailla, koska on parempaakin tekemistä. Nyt on siis perjantai, joka tarkoittaa, että tasan viikon päästä olen jo Suomessa ja todennäköisesti jo tehnyt muutonkin Helsinkiin. Lento saapuu 13:35 perjantaina Tampereelle. Sieltä Jämsään, Andrei kyytiin, kamat pakuun ja nokka kohti sivistystä.
Tänään on ollut toinen "kylmä" päivä peräkkäin. Lämpötila on noussut maksimissaan 25 asteeseen ja on ollut aika pilvistä. Yöllä oli satanut, mutta päivällä on ollut poutaista. Kivaa kun pitkästä aikaa ei ole kuuma koko aikaa ja viileys ja raikas ilma onkin se mitä Suomesta eniten kaipaan. Tosin uskon, että paluun jälkeen aika nopeasti viileys alkaa nyppiä, varsinkin iltojen pimetessä. Varmasti tulee ikävä etelään jo pelkästään sen vuoksi, vaikka on paljon muitakin asioita joita jää kaipaamaan.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Taas maalla
Reissu on tehty ja huomenna pitäisi vielä palata viimeiseksi viikoksi töihin. Ei paljoa huvittaisi kyllä mennä, mutta kai se on vielä vähän puristettava. Varailin tässä myös lennot takaisin Suomeen. 7.9. on paluupäivä ja kone laskeutuu Tampereelle 13:35.
Helsingistä on kämppä hommattu, mutta kaikki muut asiat onkin sitten aika vaiheessa. Pitäisi korvaavuuksia hakea ja suunnitella opintoja, mutta kukaan ei oikein jaksa vastata sähköposteihin. Lukukausikin alkaisi huomenna, mutta ensimmäiset pari viikkoa täytyy skipata. Jonkin verran täytyy kiriä muuta luokkaa kiinni. Mutta ei hirveästi, riippuen hyväksiluvuista. Arviolta kaksi kurssia / periodi täytyy tehdä enemmän kuin muut. Sen ei pitäisi olla mikään suurempi ongelma, jos saan aikataulut täsmäämään. Muulla luokalla on niin vähän kursseja, että on varaa tehdä jonkin verran ylimääräistä. Ahdistaa vähän, kun kaikki on vielä auki. Ekassa periodissa on sähkösuunnittelua ja sähkösuunnitteluohjelmistoa, mutta ne menee jonkin verran toisten kurssien päälle. Täytyy varmaan tehdä jotenkin vuoroviikoittain noita kursseja.
Reissu meni hyvin ja otin aika paljon kuvia. Joku 650 yhteensä. Niitten muokkaamiseen menee vielä jonkin verran aikaa, joten en nyt heti julkaise kaikkia. Pari kuvaa voin Elban saarelta laittaa. Saari oli pieni ja viihtyisä. Oltiin siellä keskiviikosta tiistaihin ja sieltä mentiin vielä Roomaan perjantaihin asti. Saaren olisi pystynyt helposti kiertämään skootterilla kahdessa päivässä. Me otettiin skootteri 24 tunniksi ja vähän reilu puoli saarta kierrettiin. Oli todella komeita maisemia vuoristoisilta teiltä, jotka mutkitteli rantaviivan mukaan. Vuokrattiin myös polkuvenettä ja moottorivenettä parina aamuna ja käytiin ihmettelemässä muitakin rantoja. Me oltiin Lacona-nimisessä "kylässä". Se on aika pieni ja ei niin turistien täyttämä kylä, kuten esimerkiksi Marina di Campo tai Porto Azzurro. Meillä oli majapaikkana sellainen huoneistohotelli, jossa Silvian vanhemmat ja sisaruksetkin oli. Kuudelle hengelle oli tilaa, joten mahduttiin kaikki.
Rooma oli aika samanlainen kuin odotinkin. Iso kaupunki täynnä turisteja ja kirkkoja. Hintataso oli myös turisteille suunnattu. Pieni vesipullo saattoi maksaa kolmekin euroa. Tämä oli tiedossa ja kannettiin aina omia vesiä mukana. Siellä oli myös jannuja, jotka jakoivat vesipulloja ilmaiseksi. Kuumuus oli nimittäin jotain sanoin kuvaamatonta. Siinä sitten pitin myös kävellä ja katsella nähtävyyksiäkin. Kannattaa ottaa tosissaan ne suositukset, joitten mukaan Roomaan kannattaa mennä syksyllä tai keväällä. Ei siellä kylmä tule silloinkaan. Tuossa ajassa kerkesi näkemään kaikkia tärkeimmät nähtävyydet, jos lähti hotellilta 11 - 12 aikaan. Rooma on upea kaupunki, joskin ei vaikuta kovin isolta ottaen huomioon, että siellä asuu viisi miljoonaa asukasta. Meidän hotelli oli Vatikaanin vieressä, jonne ei kuitenkaa koskaan menty. Miehiltä ja naisilta vaadittiin pitkälahkeisia housuja. Eipä mulla edes ollut moisia mukana ja jos olisikin ollut niin en niitä olisi siinä kuumuudessa päälleni vetänyt.
Pari kuvaa Isola d'Elbalta.
Niin ja pusutaudista ei näy enää merkkejä. Ja yöt saa nukuttua ilman tippoja. Onpas kivaa olla terve pitkän ajan jälkeen.
Helsingistä on kämppä hommattu, mutta kaikki muut asiat onkin sitten aika vaiheessa. Pitäisi korvaavuuksia hakea ja suunnitella opintoja, mutta kukaan ei oikein jaksa vastata sähköposteihin. Lukukausikin alkaisi huomenna, mutta ensimmäiset pari viikkoa täytyy skipata. Jonkin verran täytyy kiriä muuta luokkaa kiinni. Mutta ei hirveästi, riippuen hyväksiluvuista. Arviolta kaksi kurssia / periodi täytyy tehdä enemmän kuin muut. Sen ei pitäisi olla mikään suurempi ongelma, jos saan aikataulut täsmäämään. Muulla luokalla on niin vähän kursseja, että on varaa tehdä jonkin verran ylimääräistä. Ahdistaa vähän, kun kaikki on vielä auki. Ekassa periodissa on sähkösuunnittelua ja sähkösuunnitteluohjelmistoa, mutta ne menee jonkin verran toisten kurssien päälle. Täytyy varmaan tehdä jotenkin vuoroviikoittain noita kursseja.
Reissu meni hyvin ja otin aika paljon kuvia. Joku 650 yhteensä. Niitten muokkaamiseen menee vielä jonkin verran aikaa, joten en nyt heti julkaise kaikkia. Pari kuvaa voin Elban saarelta laittaa. Saari oli pieni ja viihtyisä. Oltiin siellä keskiviikosta tiistaihin ja sieltä mentiin vielä Roomaan perjantaihin asti. Saaren olisi pystynyt helposti kiertämään skootterilla kahdessa päivässä. Me otettiin skootteri 24 tunniksi ja vähän reilu puoli saarta kierrettiin. Oli todella komeita maisemia vuoristoisilta teiltä, jotka mutkitteli rantaviivan mukaan. Vuokrattiin myös polkuvenettä ja moottorivenettä parina aamuna ja käytiin ihmettelemässä muitakin rantoja. Me oltiin Lacona-nimisessä "kylässä". Se on aika pieni ja ei niin turistien täyttämä kylä, kuten esimerkiksi Marina di Campo tai Porto Azzurro. Meillä oli majapaikkana sellainen huoneistohotelli, jossa Silvian vanhemmat ja sisaruksetkin oli. Kuudelle hengelle oli tilaa, joten mahduttiin kaikki.
Rooma oli aika samanlainen kuin odotinkin. Iso kaupunki täynnä turisteja ja kirkkoja. Hintataso oli myös turisteille suunnattu. Pieni vesipullo saattoi maksaa kolmekin euroa. Tämä oli tiedossa ja kannettiin aina omia vesiä mukana. Siellä oli myös jannuja, jotka jakoivat vesipulloja ilmaiseksi. Kuumuus oli nimittäin jotain sanoin kuvaamatonta. Siinä sitten pitin myös kävellä ja katsella nähtävyyksiäkin. Kannattaa ottaa tosissaan ne suositukset, joitten mukaan Roomaan kannattaa mennä syksyllä tai keväällä. Ei siellä kylmä tule silloinkaan. Tuossa ajassa kerkesi näkemään kaikkia tärkeimmät nähtävyydet, jos lähti hotellilta 11 - 12 aikaan. Rooma on upea kaupunki, joskin ei vaikuta kovin isolta ottaen huomioon, että siellä asuu viisi miljoonaa asukasta. Meidän hotelli oli Vatikaanin vieressä, jonne ei kuitenkaa koskaan menty. Miehiltä ja naisilta vaadittiin pitkälahkeisia housuja. Eipä mulla edes ollut moisia mukana ja jos olisikin ollut niin en niitä olisi siinä kuumuudessa päälleni vetänyt.
Pari kuvaa Isola d'Elbalta.
Niin ja pusutaudista ei näy enää merkkejä. Ja yöt saa nukuttua ilman tippoja. Onpas kivaa olla terve pitkän ajan jälkeen.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Lomalle
Reissu Isola d'Elballe ja Roomaan lykkääntyi jonkin verran. Kutinan takia ei ole nyt puoleentoista viikkoon tullut nukuttua kunnolla ollenkaan. Pelkkiä pieniä pätkiä. Eipä sitten viitsinyt lähteä kotoa minnekään, koska omaa rauhaa tarvitsee enemmän kuin koskaan.
Silvian vanhemmat lähti saarelle jo viime viikon torstaina, jolloin meidänkin piti alunperin startata reissu. Meidän tosin piti mennä Dolomiiteille pohjoiseen ensiksi. Sinne ei nyt sitten keretä ollenkaan. Huomenna keskiviikkona sitten viimein päästään matkaan. Eilen vielä kävin terveyskeskuksessa, että onko tää kutina ihan normaalia, koska en ole yli viikkoon nukkunut kertaakaan yli kahta tuntia putkeen. Kutina kuulemma on normaalia ja se katoaa pikkuhiljaa kunhan iho palautuu kunnolla. Kämmenet ja jalkaterät ovat viimeiset osat, jotka parantuu. Se kirjoitti mulle reseptin unilääkkeeseen nimeltä Compendium. Tänä yönä siis viimeinkin saa nukuttua.
Huomenna bussi lähtee Reggioon 14:20 ja juna lähtee 15:00 Bolognaan, jossa vaihdetaan junaa. Koko matka tulee kestämään vaihtoineen päivineen, myös lauttamatka mukaan lukien 8 - 9 tuntia. Junamatkalla on kolme vaihtoa. Perillä lomasunnolla ollaan joskus 23 - 00. Pitkä päivä siis luvassa. Saarella ollaan maanantaihin tai tiistaihin asti ja sitten mennää sieltä suoraan Roomaan. Roomassa viivytään perjantai-iltaan asti ja palataan takaisin tänne. Sitten maanantaina pitäisi aloittaa työt.
Eilen käytiin päiväreissulla Firenzessä. Hieno paikka oli ja alla pari kuvaa reissulta.
Silvian vanhemmat lähti saarelle jo viime viikon torstaina, jolloin meidänkin piti alunperin startata reissu. Meidän tosin piti mennä Dolomiiteille pohjoiseen ensiksi. Sinne ei nyt sitten keretä ollenkaan. Huomenna keskiviikkona sitten viimein päästään matkaan. Eilen vielä kävin terveyskeskuksessa, että onko tää kutina ihan normaalia, koska en ole yli viikkoon nukkunut kertaakaan yli kahta tuntia putkeen. Kutina kuulemma on normaalia ja se katoaa pikkuhiljaa kunhan iho palautuu kunnolla. Kämmenet ja jalkaterät ovat viimeiset osat, jotka parantuu. Se kirjoitti mulle reseptin unilääkkeeseen nimeltä Compendium. Tänä yönä siis viimeinkin saa nukuttua.
Huomenna bussi lähtee Reggioon 14:20 ja juna lähtee 15:00 Bolognaan, jossa vaihdetaan junaa. Koko matka tulee kestämään vaihtoineen päivineen, myös lauttamatka mukaan lukien 8 - 9 tuntia. Junamatkalla on kolme vaihtoa. Perillä lomasunnolla ollaan joskus 23 - 00. Pitkä päivä siis luvassa. Saarella ollaan maanantaihin tai tiistaihin asti ja sitten mennää sieltä suoraan Roomaan. Roomassa viivytään perjantai-iltaan asti ja palataan takaisin tänne. Sitten maanantaina pitäisi aloittaa työt.
Eilen käytiin päiväreissulla Firenzessä. Hieno paikka oli ja alla pari kuvaa reissulta.
lauantai 11. elokuuta 2012
San Marino & Rimini
Mononukleoosista ei ole jäljellä enää muuta kuin se järkyttävä käsien ja jalkojen kutina. Viikkoon en ole nukkunut kunnolla, mutta kai se tästä pikkuhiljaa ohi menee. Huomenna pitäisi lähteä reissuun. Ensiksi viikoksi Isola d'Elballe, sieltä Roomaan muutamaksi päiväksi ja lopuksi muutamaksi päiväksi Dolomiiteille pohjoiseen raikkaaseen vuoristoilmaan. Saa nyt kuitenkin nähdä, tuleeko huomenna vielä lähdettyä, koska tosiaan nukkuminen on erittäin epäsäännöllistä ja menisi kyllä aika huolella alkuosa reissusta perseelleen isojen univelkojen takia. Olisi kuitenkin kiva lähteä, koska jos ei lähdetä huomenna, tarkoittaa se sitä, että Dolomiiteille ei keretä menemään ollenkaan.
Riminillä ei ollut mitään erikoista. Se on turistikaupunki rantojensa vuoksi. Silvian yliopisto on siellä niin sille oli kaikki paikat aika tuttuja. Pyörähdettiin siellä keskustassa ja käytiin katsomassa rantaa. Päällimmäisenä mieleen jäi se parkkisakko. Rantalomailuun se on toki aika optimaalinen paikka. Ja järjellisellä etäisyydellä Castelnovosta. Noin pari tuntia sinne ajeli ja moottoritiestä joutui maksamaan 12 € / suunta. Rimini sijaitsee ihan San Marinon vieressä. Arvioisin etäisyydeksi 20 km.
Toissa päivänä pitkästä aikaa tuli tehtyä jotain järkevää. Niin kauan tullut makoiltua sisällä himassa, että alkaa päässä heittää. Käytiin pyörähtämässä San Marinon mikrovaltiossa ja siinä samalla käytiin Riminillä nopeasti. Riminin visiitti tuli kalliiksi. Käytiin syömässä mäkissä ja sillä välin parkkipirkko oli tuikannut tuulilasiin 40 € lahjakortin. Italiassa on todellä vähän hampurilaispaikkoja. Espanjassakin niitä oli jokaisessa kadunkulmassa, mutta ei täällä. Italialaisten oma ruokakulttuuri on niin vahva, että täällä ei amerikkalainen pikaruoka ole vielä saanut niin hyvää otetta markkinoista.
San Marino on hieno maa. Se on pieni ja arvokkaan näköinen paikka korkealla kukkulalla. Siellä myydään verovapaasti tavaraa ja esimerkiksi hajuvedet olivat erittäin halpoja. Maksoin Tommy Hilfigerin tuoksusta 6 €. Kaksi olisi saanut kympillä. Olisi sieltä varmaan muutakin kamaa löytänyt normaalihintoja halvemmalla. Bensa oli Suomen hintaista. Italiassa taasen normaalisti bensalitra maksaa 10 senttiä enemmän. Moottoritien varrella nähtiin yhdellä asemalla normaalin bensan maksavan lähemmäs 2 € / litra. Dieselikin oli 1,909 €. Milläköhän rahalla italialaiset autoilee, kun moottoriteistäkin joutuu maksamaan erikseen. Oli tarkoitus käydä paikallisessa kauppakeskuksessakin, mutta ei aika riittänyt.
Riminillä ei ollut mitään erikoista. Se on turistikaupunki rantojensa vuoksi. Silvian yliopisto on siellä niin sille oli kaikki paikat aika tuttuja. Pyörähdettiin siellä keskustassa ja käytiin katsomassa rantaa. Päällimmäisenä mieleen jäi se parkkisakko. Rantalomailuun se on toki aika optimaalinen paikka. Ja järjellisellä etäisyydellä Castelnovosta. Noin pari tuntia sinne ajeli ja moottoritiestä joutui maksamaan 12 € / suunta. Rimini sijaitsee ihan San Marinon vieressä. Arvioisin etäisyydeksi 20 km.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)