Viimeistä viedään

Laukut pakattu, huone siivottu. Kymmenen tunnin päästä lähtee bussi kohti Barcelonaa ja viiden tunnin kituminen ahtaassa penkissä odottaa. Kävin läheisessä UPS:n toimistossa C/ Chilellä punnitsemassa isomman matkalaukkuni ja painoa oli mukavat 19,7 kg. Pienempi laukku on ahdettu niin täyteen kamaa, että oli pakko varmistaa sen kiinni pysyminen teipillä. Kiinalaisten puodista ostettu 15 euron laukku ei voi olla hyvä. Reppuun sulloin vihkot ja sen sellaiset ja luonnollisesti läppärikin sinne sujahtaa kun lähtö lähenee.

Eilen illalla menin vanhan tottumuksen mukaan joka tiistaiseen, tällä kertaa viimeiseen, "Cada martes, buenas tardes" -illanviettoon Antonion ja Fortunaton kämpille. Porukkaa oli paljon, mutta tunnelma oli vähän normaalia apaattisempi. Monilla oli lähtö lähellä. Viime päivinä on montaa asiaa tehdessä ja kaduilla kävellessä tullut mietittyä, että onkohan tämä viimeinen kerta täällä tai viimeinen kerta kun teen näin. Mutta konkreettisemmin lähdön läheneminen iski eilen, kun aloin pakkaamaan laukkuja ja huone tyhjeni pikku hiljaa ja muuttui ankeammaksi. Liput lähti seiniltä, samoin eri juhlista ja tapahtumista kertyneen roinat. Harmitti heittää sitä romua roskiin, koska jokaiseen liittyi muisto ja vielä tuoreena mielessä. Aika on lentänyt. Viisi päivää vajaa täysi vuosi takana Espanjan mukavissa säissä ja rennossa, mieltä ylentävässä ilmapiirissä. 

Joskus vanhan romun roskiin heittäminen aiheuttaa mielihyvää ja tavallaan tyhjältä pöydältä aloittaminen on virkistävää. Tällä kertaa niin ei ole. Alunperin jo tiesin, että mikään täällä ei ole pysyvää ja kaikki on määräaikaista siihen toisen lukukauden loppuun saakka. Sitten kaikki vaan loppuu. Kaverit lähtevät kotiin ja palaavat viettämään normaaleja, todennäköisesti miljoona kertaa tylsempiä elämiään. Ymmärtäähän sen, että tälläistä elämää ei kukaan voi viettää ikuisesti, mutta vaihtokokemuksen hienous on jotain ainutlaatuista. Vähän säälittää ne, jotka ei vaihtoon lähteneet syystä tai toisesta. Ne tyypit vaan jää niin paljosta paitsi. En voi uskoa, että kenellekään kokonaisuutena ajateltuna puolen vuoden tai vuoden vaihtojakso voisi olla negatiivinen kokemus. Vaikka välillä olisi vaikeaa, niin on se sen arvoista. Ihmisiä on erilaisia. Itse tiesin haluavani vaihtoon jo monta vuotta sitten. Koulun alettua siinä ensimmäisenä syksynä oli infoja, joissa kerrottiin yleistietoa vaihtoon lähtemisestä ja sitä suositeltiin kaikille. Yllätyin aidosti, kun ketään ei tuntunut kiinnostavan paskaakaan. Omalta luokaltani kaksi lähti vaihtoon 30:stä. Minä vuodeksi ja Jesse neljäksi vai viideksi kuukaudeksi. Kai silläkin siellä kivaa oli. Ei ole tässä viime aikoina tullut vaihdettua kuulumisia.

Summailen kokemukset paremmin yhteen kunhan olen ollut pari päivää Suomessa. Tänään on aika haikea ilta edessä :(

Formulat ja San Juan

Nyt on Formulat nähty ja juhannukset vietelty.

Formuloitten vapaita harjoituksia varten piti heräillä perjantaina liian aikaisin, noin kahdeksalta ja siitä nopean suihkun jälkeen fillaroin biitsille, jossa Oscar oli jo odottamassa. 1. vapaa harjoitus alkoi kymmeneltä ja me oltiin paikalla hyvissä ajoin pitkien jonojen pelossa. Noustiin katsomoon puolin kymmenen aikaan ja siellä oli vajaa 20 tyyppiä. No ei se mitään. Siinä vielä ajeli joku pienempi luokka omia harjoituksiaan ilmeisesti. Olisikohan se jotain F3-autoja ollut. GP2-luokka ajeli F1:n jälkeen. Siellä alueella myytiin korvatulppia järkyttävään 2 € / pari hintaan, joten siitä pääteltiin, että niitä ei tarvitse ja ne on siellä pelkkää rahastusta varten. Ensimmäisten autojen kiitäessä katsomon ohi tajuttiin, että niitä korvatulppia kyllä oikeasti tarvitsi. Se meteli oli jotain aivan käsittämätöntä. Väitän, että ääni saattaa olla suikukonettakin kovempia, tai ainakin korville kivuliaampi, koska se on korkeampaa ulinaa. Siinä sitten nökötettiin sormet korvissa koko harjoitusten ajan. Harjoitussessioita on kaksi ja yksi kestää 1,5 tuntia. Luonnollisesti homma kävi vähän tylsäksi hetken päästä, koska harjoituksissa ei tapahdu mitään ja kilpailua ei ole. Yhteensä kolme tuntia niitten pällistelyä oli vähän liikaa. Itse kisa olisi varmasti ollut huomattavasti mielenkiintoisempaa. Vähän huvittavaa oli, että krääsäkojuissa myytiin yhä tuotteita Kimin Ferrari-ajoilta.

Lauantaiyö oli juhannusyö. Valenciassa juhannusperinne on mennä rannalle koko yöksi ja istuskella nuotion äärellä grillaillen ja meressä uiden. Kyseinen tapahtuma on myös varkaitten paratiisi. Porukkaa on niin paljon, että yksittäinen tyyppi pystyy pimeässä aika helposti nappaamaan laukun tai repun maasta kenekään kiinnittämättä mitään huomiota. Etukäteen niistä varkaista olikin varoiteltu ja sanottu, että ei kannata viedä mukanaan mitään arvotavaroita. Maan tavat tuntien uskoin varoitukset ja pakkasin reppuun vain pyyhkeen, neljän euron kännykän, shortsit ja kotiavaimet. Ja kuinkas kävikään, reppu hävisi vaikka kuinka koko ajan kamat oli porukan keskellä ja riskiä pöllimisille ei pitänyt olla. Eniten harmitti avainten katoaminen, koska ilman niitä en luonnollisesti päässyt kotiin. Rahallinen menetys jäi pieneksi. Shortsit maksoi 20 € ja tänään kävin teettämässä kolme uutta avainkopioita 12 eurolla. Reppu tietysti maksoi jotain aikoinaan. Täytyy käydä ostamassa kiinalaisilta uusi. Tuskin maksaa kymppiä enempää. Kivaahan se oli, että jotain pöllittiin lopulta. Iskä on kuitenkin varoitellut ja paasannut niistä varkaista jo 1,5 vuotta.

Viimeinen viikko vierähti tänään käyntiin. Torstaina 16:55 laskeutuu kone Helsinkiin. Aika paskaa suoraan sanottuna.

Kämppä hankittu

Tänään meni on varmaan tämän kesän toistaiseksi kuumin päivä. 40 astetta näyttää mittari. Menin sisältä parvekkeelle ja lämpötilaero oli erittäin huomattava.

Eilen tuli hyviä uutisia Italiasta. Sain sieltä jonkinlaisen luukun. Pitäisi kuulemma olla uusi, hieno ja iso yksiä Speronin vieressä. Loistavaa. Ei se kyllä mikään halpa ole. 350 € / kk ja kulut päälle. Varmaan yhteensä johonkin 400 € / kk nousee kustannukset. Tänään olenkin joutunut sähläämään Kelan lappujen kanssa ja ottamaan selvää mitä kaikkea ne haluaa tietää ja kuinka monta kymmentä liitettä pitää hankkia.

Eilen kävin myös hakemassa lipun huomisiin Formulan vapaisiin harjoituksiin. Eilenkin oli niin aivan älyttömän kuuma. Hikivirtasi kävellessä. Olin kirjoittanut lipun ostaessa saamastani sähköpostista ylös _kaikki_ tiedot mitä siinä luki ja menin sen lappusen kanssa noutamaan virallista lippua. Mulla oli mukana myös passi ja Visa, jolla olin maksanut lipun. Lippukojulla kuitenkin vaadittiin tulostettua versiota siitä samaisesta sähköpostista. Ihme pelleilyä. Piti sitten etsiskellä kuumuudessa Locutorio ja tulostaa se sähköposti. Jonkun leiman se siihen iski siellä kojussa iski ja tunki sen johonkin mappiin. Mulle se antoi sieltä sen virallisen lipun. Espanjalaiset oli hoitaneet opastamisen kyllä varsin mallikkaasti. Lippukoju oli sellainen siirrettävä harmaa raksakoppi ja siinä luki keltaisella pienellä fontilla jotain Formuloihin liittyvää. Lähistöllä ei missään näkynyt opasteita lippukojulle.  Löysin lopulta perille kyselemällä ihmisiltä joita siellä aika harvakseltaan oli. Nyt on lippu taskussa ja huomenna pitkästä aikaa pitää herätä ajoissa. Lipussa lukee, että homma alkaa kahdeksalta, mutta ei kai ne nyt niin aikaisin ala ajamaan. Muistaakseni kymmeneltä tai yhdeltätoista se ensimmäinen sessio alkaa. Näkee sitte. 

Valencian GP

Pari päivää sitten kävin Oscarin kanssa katselemassa Valencian Formula 1 GP:n valmisteluita. Olin jo aiemmin huomannut rannan vieressä menevällä tiellä korkeahkot aidat, mutta en tajunnut radan kulkevan siitä. Käytiin vähän tutkimassa rataa ja katsomoitten sijoittelua, koska kiinnostaisi mennä katsomaan perjantain vapaita harjoituksia, koska sinne saa lippuja noin 30 €:llä, riippuen katsomopaikasta.

Kannatti kyllä käydä etukäteen katsomassa, koska paikat, joita oltiin etukäteen tutkailtu netistä osoittautuivat surkeiksi. Ne oli kaukana radasta ja pelkkien harjoituksien aikana tiukka kurvi voi olla aika tylsä paikka, koska ohituksia ei kuitenkaan tapahdu. Oli kyllä jännä nähdä rata tuolla, koska jo aiempina vuosina on tullut Valencian GP nähtyä ja nyt kun tuntee kaupungin niin tuntee kadut joita pitkin rata kulkee. Muiden muassa radan ykkössektori kulkee aivan tässä blogissa mainitun Las Ánimas -yökerhon vieritse. Juuri tuolta paikalta katseltiin lippuja eilen, mutta nettipalvelu ei toiminut ja liput jäi varaamatta. Tänään viimeistään pitäisi varailla. 

Tekisi mieli mennä seuraamaan kisoja ihan koko viikonlopuksi, mutta se tulee vähän turhan kalliiksi. Halvin lippupaketti koko viikonlopulle maksaa 120 € ja katsomo sijaitsee jollain parvekkeella. En tuolla rataosuudella ole käynyt, mutta luultavasti huomattavasti halvemmasta hinnasta päätellen aika surkeat näkymät. Kalleimmista lipuista saa pulittaa 450 € ja esimerkiksi siitä ykkössektorin katsomosta, jota me ollaan harkittu joutuisi maksamaan 290 €. Perjantain harjoituksissa pääsee ainakin kuulemaan sen paljon puhun korvian särkevän ulinan ja hyvässä mutkapaikassa pääsee näkemään myös räjähtävän kiihtyvyyden ja tehon. 

Alle kaksi viikkoa aikaa Valenciassa :( 

No más de la UPV

Eilen saatiin viimenen Photoshop-projekti pakettiin ja lähetettiin se professorille. Nyt pitäis olla kaikki hommat hoidossa ja mitään lomailua kummempaa ei tarvitse tehdä. Photarikurssin loppumisen kunniaksi rustasin vielä blogille uuden logon. Koska ulkomaanjaksoni ei päätykään heinäkuuhun, aion kirjoitella blogiin myös Italiasta. Siksi siis Italian lippu.

Tänään on ollut ensimmäinen oikein kunnolla kuuma päivä. Lentokentän lämpömittarin mukaan 37 astetta. Täällä kaupungissa on aina pari astetta lämpöisempää, joten lähempänä 40 astetta ollaan. Kävin aamulla lenkillä ja kun pääsin ulko-ovesta ulos niin tuntui kuin joku olisi läväyttänyt kuuman paksun peiton naamalle. Vähän turhan kuuma ilma lenkkeilyyn. Pitäisi mennä ihan aamusta tai sitten illalla. Kumpikin on vähän tympeitä vaihtoehtoja, koska yleensä on parempaakin tekemistä.

Tänään oli jalkapallon Eurocupissa vastakkain Italia ja Espanja. Varmaan koko kaupungin jokainen sielu istui baareissa tai kotikatsomoissa seuraamassa matsia. Itseänihän ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta kai se oli mentävä sitä katsomaan. Mentiin Bocadellia-nimiseen paikkaan Plaza de Hondurasilla. Se oli täpöten täynnä italialaisia, joten ei ollut vaikea arvata, kumman maaleille hurrattiin. Peli päättyi  1 - 1. Oli kyllä hyvä tunnelma, mutta en vaan voi ymmärtää miten porukka jaksaa syttyä noin tylsästä pelistä.

Eilen varailin lennot Suomesta Italiaan. Reilu 100 € kertyi hintaa laukun kanssa Tampere - Bergamo -välille. 6.7. 14:30 lähtee lento. Siellä on sitten perjantai, lauantai ja sunnuntai aikaa totutella uuteen ilmapiiriin ennen kuin työt maanantaina alkaa.

Baskimaahan piti lähteä ensi viikolla matkustamaan, mutta eipä me nyt sinne loppujen lopuksi päästä lähtemään. Alice ja Silvi joutuu painamaan hommia vielä parin kurssin loppuprojektien kanssa. Jos Baskimaahan lähtisi, vaatisi se enemmän aikaa kuin pari päivää ja siihen ei pysty venymään, joten loppujen lopuksi ei mennä ollenkaan. Sääsyypähän rahat jos jotain hyvää pitää löytää.

Italia kutsuu

Maanantaina varmistui työharjoittelupaikka Italiassa. Aika kauan sen kanssa sai vetkutella ennen kuin sai tietää mitään varmaa. Maanantaina kuitenkin soitettiin sinne ja ne ilmoitti kaiken olevan OK. Työt alkaa 9.7. ja päättyy sopimuksen mukaan 14.9., mutta varmaan oikesti tulen pois elokuun vikan viikon jälkeen. Alkaa se koulu taas siellä Suomessa eikä kyllä nappaa pätkääkään palata siihen samaan synkkään rakennukseen ja maailman ankeimpiin luokkiin. Enpä oikein missään vaiheessa oikeasti uskonut tuon työharjoitteluhomman toteutuvan, koska en itse ole henkilökohtaisesti ollut yhteydessä yhteenkään työnantajaan, vaan olen kaikki mailit kirjoittanut italiaksi Silvian kanssa. Tosin ollaan sinä tehty selväksi, että italian tasoni on surkea.

Työpaikkani on eräs  Speroni-niminen vesipumppufirma Castelnovo Sotto -nimisessä pikkukylässä lähellä Reggio Emilian kaupunkia. Se on sitten pääkallopaikka niille uutisissa olleille maanjäristyksille. Toivottavasti ne loppuu ennen kun menen sinne. 

Juuri varailin Suomeen lennot. Barcelonasta kello 12:00 28.6. lähtee Norwegianin lento Helsinkiin. Bussilla lähden Valenciasta kello 4:30. Eli samalla kuviolla mennään kuin joululomille tullessa. Tosi inhottava tunne oli varata lentoja. Nytkö se jo loppuu? Vuosi on mennyt niin nopeasti, ettei sanoja löydy. Tiesihän sen jo etukäteen, että aika tulee lentämään. Harmi, että lensi niin nopeasti. Onneksi sain varmistettua Italian keissin. Se tuo vielä parikuukautta lisää tähän vaihtokokemukseen, joka oli jo valmiiksi pari kuukautta normaalia pidempi Málagan kielikurssin takia. Jostain syystä ei vaan koskaan saa tarpeekseen ja aina haluaa lisää. Suomeen paluulle ainoa motiivi on tutkinnon päättäminen ja sen jälkeen tie varmasti vie jonnekin rajojen ulkopuolelle, mutta minne?

WOW Volume 8 Pool party

Lauantaina oli tämän Erasmus-vuoden viimeinen WOW-juhla. Olen tuosta jotain tässä blogissa joskus varmaan maininnut. Se on joka kuukausi järjestetty "juhla", johon menee aina "kaikki". Tämä viimeinen sellainen oli vähän spesiaalimpi tapahtuma, johon sisältyi bussikuljetukset uima-altaille ja takaisin. Hyvä idea, jos järjestäjillä olisi ollut ammattitaitoa toteuttaa homma asiallisesti.

Lippu maksoi 10 € ja se sisälsi allasbileiden sisäänpääsyn lisäksi yhden Mojiton, grilliruuan ja sisäänpääsyn afterpartyyn, jonka sijainti oli salainen. Tuo allasbilemesta oli Albuferan lähellä, noin 15 minuutin bussimatkan päässä etelään. Lähdettiin matkaan Tarongers-kampukselta viideltä. Oltiin käyty ostamassa kinukaupoista oikein vesipyssyt matkaan. Sää oli hyvä, joskin pilvinen.

Paikan nimi oli Agualandia. Kuvissa se oli näyttänyt aika hienolta, mutta aika rupinen röttelö se ulkoa oli, eikä sisältäkään kyllä mikään hieno. Vesi oli paskaista ja sitä oli liian vähän. Pohjassa oli jotai teräviä juttuja ja yksi kaveri sai viiden tikin arvoisen haavan jalkapohjaansa. Porukkaa oli WOW:n tapaan ihan liian paljon ja jonot oli valtavat. Ilmaiset Mojitot oli loppu ja tilalle saatiin pieni lasillinen bisseä. Myöskin etukäteen mainostettu 1 l / 6 € olut-tarjous oli kusetusta. Pieni lasillinen maksoi 3 €. Grilliruokaa jonotettiin kaksi tuntia, koska järjestäjät eivät tajunneet, että yksi työntekijä valmistamaan niitä hodareita ei ole riittävästi parille tuhannelle ihmiselle. Sisääntullessa poke takavarikoi avaamattoman pienen vesipullonkin repusta ja vesi maksoi 3 €. Narikka maksoi 2 € ja kun koitettiin hakea sieltä pyyhettä ja kuivia vaatteita, ei se yllättäen ollutkaan mahdollista. Olisi pitänyt ottaa reppu narikasta ja maksaa se sitten sisään uudelleen. Koko aika siellä meni jonottamiseen ja hermo kiristyi. Illalla märissä vaatteissa alkoi tulla kylmä ja päätettiin lähteä ensimmäisellä bussilla pois, kymmeneltä. Tietenkään ei oltu ainoat, jotka halusivat pois samaan aikaan ja busseistakin sai tapella. Busseja tuli hitaampaan tahtiin kuin porukkaa ulos vesipaikasta, joten loppujen lopuksi päästiin vasta seitsemänteen bussiin yli 2 tunnin juoksemisen ja jonoissa pakkaamisen jälkeen. Meinattiin tilata taksi jo sen ensimmäisen bussin jälkeen, mutta ei oikein tarkasti tiedetty, missä me oltiin niin sitäkään ei voinut tehdä. Oli kyllä pinna aika kireällä loppuvaiheessa.

Niin ja se "salainen ylläripylläri afterparty" oli La3:ssä. Eli siis aivan se samainen klubi, jossa WOW on järjestetty joka ikinen kerta. Todellinen ylläri kyllä. Ei ole vaikea arvata, että sinne ei jaksanut edes vaivautua kaiken paskan jälkeen. Miten järjestäjä voikin kusta hommat noin pahasti? Ei luulisi olevan ensimmäinen kerta, kun näitä tapahtumia järkkäilee. Aivan käsittämätöntä. Mieluummin olisin viettänyt lauantain Jämsän Riversidessä mannejen kanssa jutustelemassa hevosten hoidosta.