Proteesikäsi

Taas on vähän laiskottanut blogin kirjoittelu, mutta pakko nyt pieni päivitys kirjoitella. Nyt on joku parisen viikkoa kulunut siitä, kun päätettiin projektiryhmät ja mitä aiotaan tehdä. Parin viikon aikan ei rehellisesti sanottuna saatu yhtään mitään aikaan, koska meitä ei informoitu projektista juuri mitenkään. Alunperin oli siis tarkoitus parannella erästä robotin päätä ja luoda sille uusia ilmeitä tai jotain vastaavaa. Sitten joku ehdotti, että tehtäisiinkin robotille käsi. Yhdessä vaiheessa olimme tekemässä kokonaan uutta päätä. Tänään pidettiin ryhmätapaaminen ja parin tunnin aikana saatiin enemmän aikaan kuin koko kuukauden aikana Valenciassa. Nyt on ainakin selvillä se mitä aiotaan tehdä ja jokainen ryhmässä suunnilleen tietää roolinsa. Päätettiin, että tehdään proteesikäsi, jolla pystyy tarttumaan tölkkiin/pulloon ja kaatamaan siitä lasiin. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta tosin myös erittäin haastavalta. Oikeanlaisen puristusotteen luominen ei tule olemaan helppoa. Oli vähän pakkorako saada jotain aikaan kun kerran perjantaina joudutaan pitämään ensimmäinen presentaatio aiheesta.

Hankin myös pari viikkoa sitten Valenbisin. Valenbisi on Valencian pyöräverkosto. Valenbisi-asemia löytyy vähän joka nurkasta ja pyöriä ja "parkkipaikkoja" on hyvin tarjolla. Tuo on kyllä erittäin kätevä ja nopea tapa liikkua lyhyitä matkoja. Yliopiston ja kodin väliseen kulkemiseen se ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin, koska aamulla kaikki asemat täällä päässä on tyhjiä ja yliopiston asemat taas on täynnä. Vuoden käyttöoikeus systeemiin maksoi 18 €, joten käytännössä se on ilmainen. Vuokrauksesta ei siis tarvitse maksaa mitään paitsi jos käyttöaika ylittää 30 minuuttia. Sen jälkeen ensimmäinen tunti maksaa 50 senttiä ja seuraavat tunnit euron kappaleelta. Jos pyörän vetäisee paskaksi tai se pöllitään, joutuu maksamaan 250 euron sakon. Ne harvat kerrat kun pääsee pyörällä kouluun, matka-aika puolittuu. Kävellen kestää 30 minuuttia ja pyörän kanssa menee noin vartti.

Tein pienen kuvan, josta näkee vähän välimatkoja. Biitsi on kämpiltä 30 min kävelinmatkan päässä idässä.

Kartta

Tällä viikolla piti aloittaa espanjan opiskelu Hispania-nimisessä kielikoulussa. En kuitenkaan aloita, koska aioin mennä keskiviikkona ja torstaina sinne, mutta tällä viikolla molempina päivinä on viiteen asti luentoja, joten en ehdi. Toivottavasti ensi viikolla viimein pääsisi taas kieliopintojen pariin. Ja toivottavasti saa revittyä itsensä kirjoittamaan näitä päivityksiä taas myös espanjaksi.

¡Viva la fiesta!

Viikko taas vierähtänyt monissa erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Facebookiin tulvii joka päivälle useita eri kutsuja eri kissanristijäisiin ja mitenkään ei kaikkiin kerkeä vaikka haluaisikin. Tällä viikolla yliopistolla saatiin myös projektien esittelyt loppuun.

EPS, eli European Project Semester, on 30 opintopisteen projekti englanniksi ja meille esiteltiin 8 eri aihetta, joista jokainen sitten valitsi suosikkinsa. Aiheita oli aika hyvin laidasta laitaan ja kolme projekteista oli minulle "mieluisia", eli siis koulutukseen sopivia. Nämä olivat keskuspuisto, schoolar bus ja robot head. Keskuspuisto-projektissa on tarkoituksena suunnitella Valencialle uusi keskuspuisto. Nyt ison osan keskustasta vie junaraiteet ja ne halutaan piilottaa maan alle ja rakentaa tilalle iso puisto. Tämä oli pitkään oma projektisuosikkini, mutta loppujen lopuksi päädyin valitsemaan robottiprojektin, koska se on koulutukselleni huomattavasti hyödyllisempi ja ryhmähenki on parempi. Tässä projektissa on kehitetään siis robottia. Lähtötilanne on robotin pää, joka koostuu tällä hetkellä yhdeksästä servo-moottorista ja tukirakenteista. Moottorit ovat esimerkiksi silmien ja suun liikuttelua varten. Minkäänlaista älyä robotilla ei vielä ole vaan sitä pitää ohjata manuaalisesti. Tarkalleen emme vielä tiedä miten me tuota ruvetaan jatkamaan ja kuinka laaja projektin tulee olla. Projektin esittely oli erittäin sekava, koska projektiohjaaja puhuu ala-arvoista englantia ja ammattitaitoisuus loistaa poissaolollaan.

Meidän ryhmässä on kahdeksan tyyppiä. Suomalainen, itävaltalainen (Patrick), 2 hollantilaista (Niels ja Jordy), liettualainen (Jokubas) ja 2 puolalaista (Oskar ja Maciej). Olen tuntenut nuo kaksi hollantilaista jo yli kolme viikkoa ja muut käytännössä tapasin projektin yhteydessä. Kaikki tuntuisi kuitenkin olevan hyviä tyyppejä ja varmasti saadaan jonkinlainen lopputuloskin aikaiseksi.

Perjantaina Veli tuli käymään. Sen oli tarkoitus tulla perjantaina viiden ja kuuden välillä, mutta se saapui perille puoli kahdeltatoista. Oli kuulemma kaikki junat täynnä tai jotain. Mutta mitäpä tuosta, sillä Espanjassa ulos lähdetään erittäin myöhään Suomeen verrattuna. Tuona iltana mentiin Alberton, italialaisten ja chileläisten kanssa Pachaan, jonne saavuttiin noin kahden aikaan. Sinne ei pääse julkisilla, joten taksilla mentiin niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Taksilla ajaminen on halpaa ja päivällä usein jopa halvempi kuin bussi tai metro. Aloitusmaksu on 3,90 € ja pelkästään sillä pääsee useamman kilometrin. Pacha oli ihan hyvä paikka, mutta jostain syystä vähän tyhjillään suuresta hypetyksestä huolimatta. Toinen vaihtoehto oli mennä La3-nimiseen paikkaan. Siellä oli kuulemma niin paljon porukkaa, että kaikki eivät edes olleet päässeet sisälle.

Launtai-illaksi oltiin suunniteltu pieniä tupareita täällä, koska 2/3 asukkaista on uusia. Kaikki asukkaat teki jotain ruokaa omasta maastaan ja kutsui kavereitaan kylään. Noin siis piti tehdä, mutta ilmeisesti espanjalainen Borja ei ollut tajunnut saksalaisten espanjaa riittävän hyvin ja se luuli, että me aiottiin illallistaa kämppisten kesken. Tilanne kuitenkin valkeni sille viimeistään siinä vaiheessa kun 10 saksalaisten kaveria marssi ovesta sisään. Me tehtiin Velin kanssa lihapullia ja ilmeisesti niistä tykättiin kun ne syötiin suhteellisen nopeasti loppuun. Juhlan jälkeen mentiin Paseo Marítimon baareihin ja siellä oli taas melkein koko porukka EPS:stä paikalla. Oli kyllä hauska ilta. Tuo kyseinen paikka on muutenkin erinomainen paikka illanviettoon, koska valinnan varaa on paljon ja käytännössä ollaan ulkona kokoajan ja paikkaa voi vaihtaa ilman portsareitten kuumotusta sisäänpääsymaksuista. Mentiin tuonne myös sunnuntaina, mutta silloin oli paljon vähemmän porukkaa liikkeellä.

Veli, lakimies ja mä Paseo Marítimolla

Varas

Huhhuh mikä herätys oli tänään. 12:20 mun huoneeseen astelee joku tyyppi, herättää mut ja ilmoittaa, että on tullut noutamaan tavaransa. Äijä sanoi, ettää lamppu, kaksi tuolia, toinen pöydistä ja kirjahylly on sen ja se haluaa viedä ne. Sanoin sille, että se saa ottaa se tavarat mitkä on sen. Minulle jäi ainoastaan yksi pöytä ja sänky. Kummasti olin kuvitellut koko kalustuksen sisältyvän vuokraan. Veikkaan että vuokranantajallakaan ei ollut tietoa siitä, että tyyppi oli tulossa joskus noutamaan tavaransa joten enpä jaksa muuta vikistä kuin huomauttaa, että kamat on lähtenyt.

Loppuviikkokin on ollut toiminnan täytteinen. Keskiviikkona lähellä olevassa Caribbeans Pubissa oli tarjolla ilmaista bachata-opetusta ja sinnehän piti tietysti mennä. Paikka oli kuitenkin niin täpöten täynnä, että kurssi oli lähinnä pelkkä vitsi. Mentiin sinne tutulla porukalla, eli minä, Alberto (argentiinalainen kämppis), Feli (Argentiina), Alex (Itävalta), Nico (Belgia), Antonia ja Macarena (Chile) ja italialaiset Martina, Marta, Federica ja Viola. Niin ja vielä Marjans ja Zine Belgiasta. Oltiin tuolla ehkä joku 1,5 h ja sitten päätettiin hyödyntään erasmuslaisuutta ja siirtyä toiseen paikkaan. Noin 100 metrin päässä oli toinen vastaava paikka erasmus-alennuksilla. Siinä vaiheessa oli jo tosin niin myöhä, että tanssikurssi oli loppunut ja disco auennut. Paikan nimi oli Café Tucán tjsp. Café ei täällä aina välttämättä tarkoita kahvilaa eikä myöskään Pub pubia. Esimerkiksi tuo Café Tucán oli disco ja El Carmenissa sijaitseva Pub Bolsería niin ikään on disco.

Ilmeisesti ilmastointilaitteiden aiheuttamana on myös ollut vähän kurkku kipeänä ja torstai aamuna oli vähän kuumetta, joten skippasin "koulupäivän". "Koulupäivänä" oli tarkoitus mennä paikkaan nimeltä Albufera, joka sijaitsee Valencian lähellä ja makoilla rannalla. En siis menettänyt käytännössä mitään. Mun kämppikset on myös olleet vähän kipeinä. Albertolla on flunssa, Nadinella on kurkkukipeä ja Meike on kuumeessa. Onneksi itseltäni kurkkukipu on jo mennyt ohi ja kuumettakin oli vain tuona yhtenä aamuna.

Perjantaina mentiin tuolla keskiviikon porukalla Las Ánimas clubille, koska se oli vaihtareilla ilmainen, jos oli tajunnut hakea yhdeltä toimistolta pääsyliput. Meitä oli yksitoista ja lippuja vain kymmenen, joten jouduimme maksamaan yhden ja hinta oli huimat 15 euroa. Kannatti hukata 30 minuuttia lippujen hakemiseen. Las Ánimas on valtava klubi ja sisällä oli varmaan yli tuhat ihmistä. Vaikea arvioida, mutta paljon siellä oli porukkaa. Jossain vaiheessa katto avattiin ja pressuseinät vedettiin pois joten paikka muuttui yhdeksi valtavaksi terassiksi. Lähdettiin pois joskus viiden aikaan taksilla. Taksi maksaa yleensä vain kuusi euroa, joten se on halpaa huvia.

Eilen lauantaina kävin Alberton ja Meiken kanssa tarkastamassa Umbracle-nimisen clubin joka sijaitsee La Ciudad de las Artes y Scienciasissa. Mukana oli myös kolme Alberton eteläamerikkalaista kaveria, jotka ovat jo olleet täällä vuoden ja lähtevät viikon tai parin sisällä pois. Paikka oli vaikuttavampi ja fiinimpi kuin Las Ánimas ja ikäjakauma oli laajempi. Tuolla oli bailaamassa myös viisikymppisiä. En sitten tiedä kävisikö Las Ánimasissakin viisikymppisiä silloin kun siellä ei ole mitään vaihtaritsydeemejä.

Tänään en aio tehdä muuta kuin käydä lenkillä pitkästä aikaa. Nyt on siitä tullut pidettyä pari viikkoa taukoa kun "ei ole kerennyt". Täälläkin on lähellä hyvät lenkkimaastot. Täytyy vain ensin juosta 500 metriä kuivuneelle joelle. Vieläkään en ole jaksanut kuvia ottaa, koska ei ole oikein tullut turisteiltua. Ehkä sitten ensi viikonloppuna, kun Veli tulee käymään.

Valencia

Nyt on jo reilu viikko kulunut Valenciassa ja viimeisimmästä blogipäivityksestäkin on jo aikaa. On vaan ollut niin paljon kaikkea, että ei ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa mitään.

Saavuin Valenciaan lauantai-iltana 27.8. noin kymmenen aikoihin illalla. Lento oli ajallaan ja laukkukin tuli perille ja oli muuten jo toisen kerran peräkkäin ensimmäinen laukku hihnalla. Ihan hyvää tuuria ollut. Valencian lentokentältä pääsee helposti metrolla muualle kaupunkiin. Ostin kymmenen matkan lipun hintaan 7-8 euroa. Kysyin lipunmyyjältä, että onko mahdollista ostaa kuukausiveloituksellista korttia. Tyyppi valehteli että ei, mutta myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että sellaisiakin on tarjolla. Päästelin metrolla keskustaan ja kävelin lyhyehkö matkan Pension Universal -nimiseen hotelliin, joka sijaitsee ihan Plaza de Ayuntamienton (keskusaukio) vieressä. Hotelli oli halpa ja mielestäni hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Maksoin 25 euroa yöltä omasta pienestä ja siististä huoneesta. Olisin halunnut luonnollisesti hostelliin, mutta kaikki hostellit olivat La Tomatinan vuoksi täynnä. Ehkä näin oli parempi, koska pystyin rauhassa selaamaan yöllä Valencian kämppätarjontaa. Hotellille päästyäni aloinkin heti hommiin ja kolmen tunnin kuluttua olin sopinut kuusi asuntonäyttöä seuraavalle päivälle pelkkiä tekstareita lähettelemällä. Kaksi näytöistä oli Mestallan (jalkapallostadion) ja Aragón-metroaseman lähistöllä ja neljä keskustassa. Lopulta kävin viidessä näytössä ja otin viidennen kämpän, koska se oli täydellinen minulle. Keskustassa oli myös yksi kämppä joka miellytti, mutta kuitenkin päädyin laadun vuoksi tähän toiseen. Ja jälkikäteen ajateltuna on fiksumpaa asua täällä kuin keskustassa. Kämppiksinä on puolen vuoden ajan kaksi espanjalaista, yksi argentiinalainen ja kaksi saksalaista. Toinen saksalainen ja argentiinalainen lähtee puolen vuoden päästä ja tilalle tulee sitten uusia.

Huone

Näkymä ikkunasta

Keittiö

Olkkari

Olkkari

Viime viikon keskiviikkona oli La Tomatina, eli tomaattisota. Menin sinne argentiinalaisen kämppiksen ja sen kavereitten kanssa. Piti herätä luvattoman aikaisin jo puoli seitsemältä, jotta kerettiin Buñoliin lähtevään junaan ajoissa. Buñol oli jo tuolloin aamulla aivan täynnä ja aurinkoa riitti. Itse tomaattisota oli aika hirveä, en ikinä menisi sinne uudestaan. Hirveä määrä ihmisiä tönii toisiaan ja mättää menemään tomaatteja. Jos joku tuonne haluaa joskus mennä, niin suosittelen jättämään flipflopit kotiin. Itse tietysti ajattelin flipfloppien olevan hyvä idea kun ne voi helposti pestä jälkikäteen, mutta eihän ne meinanneet pysyä jalassa liukkaassa tomaattimösössä. Sinne mennessä myös kannattaa jättää kaikki tavarat kotiin. Itselläni oli mukana vain pari kymppiä rahaa lippuja ja ruokaa varten. Ja mukaan kannattaa ottaa myös jossain vanhassa huonossa repussa vaihtopaita. Pois lähtemiseen kuluu enemmän aikaa kuin paikalle menemiseen, koska tomaattien viskelyn jälkeen kaikki haluavat pois samaan aikaan, joten junat ovat täynnä ja voi joutua jonottamaan parikin tuntia. Osa tietysti jää vielä paikan päälle, koska Buñolin kylässä on vissiinkin tuolloin aika isot juhlat.

Täällä vietettynä aikana on aika hyvin päässyt tutustumaan vaihtakulttuuriinkin. Kaikenlaisia kissanristijäisiä riittäisi joka ikiselle päivälle parit kappaleet vaikkei lukukausi ole vielä edes alkanut kaikilla. Olenkin tällä viikolla tutustunut useampiin ihmisiin kuin koko kahden kuukauden aikana Málagassa. Ja espanjaa pääsee hyvin puhumaan joka päivä vaikka aamusta iltaan jos siltä tuntuu.

Kuva meiän olkkarista jonain iltana

4.9. biitsiltä

Eilen alkoi koulu. Projektit vaikuttaa vähän typeriltä ja vielä harkitsen vähän, että osallistunko koko projektiin vai otanko ihan oikeita kursseja. Projektista kyllä saisi aika helpot opintopisteet verrattuna irtokursseihin, joten kai se on sitten tehtävä. Ryhmässä on vähän reilu 40 jäsentä, joista 10 on hollantilaisia ja 12 puhuu hollantia äidinkielenään. Vähän typerää ehkä niille, tuskin edes huomaavat olevansa ulkomailla muuten paitsi sään puolesta. Suomalaisia on yllättävän paljon, kuusi. Tosin vain kaksi  niistä puhuu suomea. Vaasalaiset puhuu vähän, mutta vähän nihkeästi. Eilen oli EPS:n (European Project Semester) tervetuliaisillallinen. Ennen se oli kuulemma ilmainen, mutta tänä vuonna kriisin vuoksi osallistujat joutuivat maksamaan 12 euroa. Eipä tuolla niin merkitystä. Ensimmäistä kertaa reilun kahden kuukauden aikana jouduin puhumaan vähän suomea ja se oli vähän omituista, koska en ole puhunut suomea muuten kuin iskän kanssa puhelimessa silloin tällöin. Kyllä se vielä joten kuten taipui.

Ensi kerralla en kyllä pidä yli viikon taukoa kirjoittamisesta, koska asioita on liikaa. Nytkin voisi jokaisesta päivästä erikseen kirjoittaa varmaan pari kappaletta tekstiä, mutta ei siihen kyllä jaksa ryhtyä, enkä kyllä enää muistakaan kaikkia yksityiskohtia. Vielä en ole kuviakaan Valenciasta ottanut.