Argentiinalainen

Olen tähän blogiin useasti kirjoittanut kirjoituksia, joissa mainitsen argentiinalaisen kämppäkaverini, Alberton. Alberto on 21-vuotiais normaali argentiinalaisopiskelija, ei mitenkään tavallisesta poikkeava. Niin ainakin luulen. En tunne paljoa argentiinalaisia, vain Alberton ja yhden tytön, Felin. Mutta heitä taas ei voi verrata keskenään, koska miehet ja naiset käyttäytyy usein aika eri tavalla. 

Täällä meidän kuuden hengen kommuunissa on viime aikoina aiheuttanut vähän kränää eräs Alberton piirre. Pojan laiskuus on nimittäin jotain aivan häkellyttävää. Itsehän olen myös megalaiska, mutta Albertito on toiselta planeetalta. Ei tarvitse kun pari päivää odotella keittiön siivouksesta, kun kaikki astiat, kipot ja kulhot ovat paskaisina levällään pöydillä ja tiskialtaat tukossa. Vaikka meillä on tiskikone, meidän argentiinalaisvahvistus ei jaksa pistää astioitaan sinne, vaan hänestä on mielekkäämpää jättää astiat pöydille lojumaan ja haisemaan. 

Keittiössä on pieni liitutaulu, johon joku aina jaksaa kirjoittaa valituksia keittiön kunnosta, mutta sekään ei saa Albertoa tuntemaan minkäänlaista häpeää saatika parantamaan tapojaan. Myös muutaman kerran olen kuullut saksalaisten toruvan kovaäänisti sottaisen käytöksen johdosta.

Eipä tuossa mitään. Alberto on mukava tyyppi, eikä mitään muuta ongelmaa äijän kansa ole kuin se, että se ei siivoa jälkiään vaan jättää ne muitten siivottavaksi. Itse olen suhteellisen siisti ja varsinkin likainen keittiö käy hermoille. Kun tulee nälkäisenä kotiin, ensimmäinen asia mitä haluaa tehdä ei ole kattiloitten ja pannujen tiskaaminen täyteen tupatuissa tiskialtaissa.

Ei tietysti voi yleistää, mutta jos oletetaan, että Albertolla on normaali argentiinalaismentaliteetti, niin voin vaan kuvitella miltä kommuunit siellä paikan päällä näyttää. Alberto on sanonut, että asui Buenos Airesissa kahden muun jätkän ja yhden tytön kanssa. Pobrecita.

Bob Sinclar

Perjantaina oli Bob Sinclarin konsertti Valencia härkätaisteluareenalla. Eipä mulla sen kummemmin mitään hajua ollut, että kuka se Bob Sinclaari oikein on, mutta koska "kaikki" oli menossa sinne niin hommasin itsellenikin lipun hintaan 12 €. En tiedä oliko tuo normaali lipunhinta vai oliko siinä jotain Erasmus-alea matkassa.

Lippu

Perjantaina kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ajamassa kartingia. Oli kyllä erittäin hauskaa. Niin hauskaa, että on pakko mennä ajamaan uudestaankin. Muistaakseni karting maksaa Suomessa jotain aivan älyttömiä summia, mutta täällä se maksaa 10 euroa / ~10 minuuttia. Eihän tuokaan mitään ilmaista ole, mutta verrattain erittäin halpaa. Rata oli pieni ja siinä oli vain muutama mutka. Autot oli vanhoja ja kahdessa autossa ei edes toimineet turvavyöt, mutta eipä se menoa haitannut. Olin ajamassa neljän kaverin (EPS) kanssa. Yksi oli harrastanut aikoinaan ratamoottoripyöräilyä ja se kyllä näkyi, koska tyyppi oli selvästi muita nopeampi. Itse kuitenkin olin heti toiseksi nopein. Me kaikki muut ajettiin ensimmäistä kertaa.

puertoricolainen Julián, suomenruotsalainen Daniel ja mä

Illalla menin yhden projektilainen, ruotsalaisen Ayanlen kämpille josta sitten myöhemmin mentiin tuonne konserttiin. Oltiin perillä joskus 23-00 ja ilmeisesti vähän myöhässä, koska DJ oli jo aloittanut. Väliäkös tuolla kun en siitä musiikista kuitenkaan tykkää. Tunnelma oli kyllä ihan hyvä ja siellä oli kuulemma aikaisemmin ollut joku Espanjan suosituin DJ. Paikka oli aika hyvin täynnä, ei pelkästään taistelukenttä vaan myös katsomo. Ymmärtäähän tuon, kun on vissiin aika suosittu tyyppi kyseessä. Itsekin ne suosituimmat biisit tunnistin, mutta enpä ennen tiennyt, että ne on jonkun Sinclarin tekemiä.

Pistetään nyt tänne se videoprojektin video, jonka lupasinkin pistää.

Projektia

Viime viikolla ei ollut koulua melkein yhtään, koska David Perry, joka pitää joitain turhaakin turhempia luentoja, oli jossain ulkomailla luennoimassa. Viikko meni siis täysin projektien parissa ja siinä ollaankin edistytty jonkin verran. Ollaan saatu jonkinlaisia toteutusideoita robottikädelle ideoitua ja osa jopa vaikuttaa ihan mahdolliselta. Mitään laskelmia ei olla vielä tehty, mutta uskon vakaasti jonkun ideoista olevan toteutuskelpoinen. Ollaan myös pari viikkoa koitettu saada yhteys meidän projektikoordinaattoriin (se epäpätevä äijä) tuloksetta. Nyt kuitenkin huomenna ollaan vissiin tapaamassa se ja aiotaan esitellä sille jotain meidän ideoista. Sitten kun saadaan siltä hyväksyntä niin voidaan lähteä viemään hommaan enemmän eteenpäin. Tänään pidettiin vielä yksi projektipalaveri koskien näitä meidän nykyisiä ideoita, koska tänään on Espanjan kansallispäivä eikä normaalia koulua ollut niin päätettiin käyttää vapaa-aika hyödyksi.

Kävin viime viikon keskiviikkona ensimmäistä kertaa Hispaniassa kielikurssilla. Kielikurssi vaikutti todella hyvältä ja opetus oli ammattitaitoista. Otan nyt tunteja C1-tasolla. Seuraavat tunnit on perjantaina. Pitäisi kyllä nostaa tahtia kahteen kertaan viikossa, koska silloin oppiminen on tehokkaampaa ainakin omalla kohdallani. Viikossa kerkeää jo unohtamaan viime kerralla käsitellyt asiat. Tällä hetkellä aikataulu on kuitenkin niin sekava, että vaikea tietää etukäteen milloin pääsisi menemään kielikursseille. Sinne pääsee menemään joku päivällä 11:30 tai illalla 19:30, vai oliko se 18:30. Illalla ei huvittaisi mennä kun on yleensä muita juttuja.

Mitä tuohon aikataulun sekavuuteen ja arvaamattomuuten tulee niin siitä on hyvä esimerkki tiistailta. Meille lähetettiin viime viikolla sähköpostia, että tiistaina on jotkut tietyt tunnit, mutta vielä ei tiedetty aikaa ja paikkaa. Viestissä sanottiin, että ne ilmoitetaan myöhemmin. Tässä tapauksessa se myöhemmin tarkoitti sitä samaista tiistaita aamulla kahdeksan aikaan. Ilmoitus tehtiin Facebookin kautta ja siinä luki, että tunnit on 11:30 Salón de Grados -nimisessä luokkahuoneessa. Juuh... Ensinnäkään kaikilla ei ole Facebookkia eikä sitä edes mielestäni voi yliopistotasolla pitää minään virallisena tiedotusvälineenä. Lisäksi kolmen ja puolen tunni varoitusaika on ehkä hieman lyhyehkö ja kaiken kukkuraksi luokkahuonekin oli väärä. Ne jotka tuli myöhässä, mikä on ymmärrettävää tässä tilanteessa, eivät löytäneet koskaan perille oikeaan luokkaan. Onneksi sentään tällä kertaa poissaolijoille ei jaettu negatiivisiä pisteitä, mikä täällä on ollut tapana.

Viime viikolla tehtiin myös yhtä toista projektia. Meille annettiin tehtäväksi kuvata kännykkäkameroilla minuutin tai puolentoista minuutin "mainosvideo". Aiheita oli neljä, joista en muista kuin kaksi. Green Campus ja Bike is the Best. Omaan ryhmääni kuului norjalainen, belgialainen, hollantilainen ja romanialainen ja me valittiin videon aiheeksi Green Campus. UPV:llä on paljon roskiksia ja ne on aina kolmen roskiksen ryhmissä. Sininen, keltainen ja musta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että mitä roskia pitäisi mihinkin roskikseen heittää. Tästä syystä saimme idean tehdä opetusvideon näitten roskiksien käyttöä varten. Alussa tuntui, että videosta tulee surkea, mutta lopputulos oli kuitenkin erinomainen editoinnin jälkeen. Postaan videon tähän blogiin kunhan saan sen omalle koneelleni.

Niin ja vaihdoin espanjalaisen numeroni. Uusi puhelinnumero on +34 622 279 198.

Passi

Espanjalaiset vaativat passia tai passin numeroa melkein joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa ja käänteessä. En muista mainitsinko blogissa siitä, että kun menin ostamaan espanjalaista prepaid-puhelinliittymää, liike vaati minua tuomaan heille passin näytille. Tuossa ei ole mitään järkeä. Prepaid-liittymän idea on olla henkilötiedoton ja anonyymi liittymä ilman mitään sitoutumista ja sopimuksia. Silti liike halusi näpytellä koneelleen joitakin tietoja ja pakottivat hakemaan sen passin kotoa.

Tuosta viisastuneena rupesin kantamaan yhtä passinkopiota lompakossa. Se onkin toiminut erinomaisesti suurimmassa osassa tilanteista. Tällä viikolla törmäsin kuitenkin tavallisessa Consum-nimisessä ruokakaupassa samaan vanhaan passiongelmaan kun koitin maksaa kortilla. Ennen he eivät ole vaatineet passia tai edes ajokorttia, koska siellä maksupäätteeseen voi näpytellä luottokortin PIN-koodin. Viime kerralla jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin minulta ruvettiin tivaamaan sitä iänikuista passia ja ajattelin että mitäpä tuosta kun on se kopio matkassa. Kopio ei kuitenkaan rouvashenkilölle kelvannut vaan se alkoi ruikuttamaan jotain alkuperäisestä passista. Sanoin sille, että se numero näkyy siinä kopiossakin enkä todellakaan lähde sitä alkuperäistä hakemaan 10 euron ostoksien vuoksi. Sain kuitenkin ostokset hikisesti maksettua. Enkä aio kyllä kantaa alkuperäistä passia aina mukana, koska se ei ensinnäkään mahdu lompakkoon ja on vielä suht' tärkeä dokumentti mitä ei parane hukata.

Tällä viikolla piti aloitella myös se espanjan opiskelu uudestaan. Noh, enpä aloittanut. Syy on kyllä hyvä, koska meillä oli perjantaina projektiesitelmät ja sen parissa piti paiskia hommia kuuteen asti keskiviikkona ja torstaina, jotka ovat siis suunnitellut päivät espanjan opiskelulle. Ensi viikolla viimeinkin aion sen aloittaa, kun kerran ei ole oikeita tuntejakaan juurikaan. Ensi viikolla pitää väsätä ryhmissä joku naurettava kännykkävideomainos jostain naurettavasta aiheesta.