Suomen arki

Melkein viikko täynnä Suomessa ja vähän alkaa jo riittää. Kenelläkään ei ole oikein kummempia uudenvuodensuunnitelmia ja vähän pelottaa, että menee kotona istuskeluksi. Marraskuun alussa kun varailin lentoja, mietin, että riittääkö yksi viikko vai olenko kaksi ja päätin olla kaksi. Nyt olisi kuitenkin ihan kiva palata jo huomenna Valenciaan. Suurinosa kavereistakin palaa sinne ennen uuttavuotta. Toisaalta en kuitenkaan aio tulla käymään täällä ennen heinäkuuta, niin sinänsä ehkä vähän parempi viettää enemmän aikaa kotosalla.

Harmittaa kyllä kun säätkään ei oikein ole suosineet. Halusin lunta ja paljon pakkasta. Nyt saattaa juuri ja juuri olla pakkasta yöllä, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Pirusti tuulee ja joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä satoi kaatamalla vettä. Kai se on niin, että lämmintä kesää seuraa lämmin talvi.

Suurimman osan kavereista olen jo kerennyt näkemään. Ensi viikon alussa menen Helsinkiin pariksi päiväksi ennen lähtöä ja siellä näen sitten loput. Ennen tuota ei tarvitse tehdä muuta kuin chillailla ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Yksi kaveri lupasi antaa hirvenlihaa mukaanviemisiksi. Aika monille on tullut sanottua, että Suomessa syödään hirveä ja poroa. Vastaanotto on ollut aika vaihtelevaa. Jotkut ihmettelee, että onpa barbaarisia tapoja ja jotkut haluaisivat mielenkiinnolla maistaa. Samat ihmettelijät kuitenkin yleensä popsivat nautaa, sikaa ja kanaa ilman mitään ongelmia.

Viimeinen ilta

Viimeistä iltaa viedään ennen paluuta Suomeen. Onneksi paluu ei todellakaan ole lopullinen, vaan nyt on pauttiarallaa puolet jäljellä ajasta. Kuusi kuukautta tulee täyteen 2.1. Kyllä se aika on vaan mennyt nopeasti. Vaikka etukäteen tiesinkin, että aika tulee lentämään, niin se nopeus millä se on mennyt yllätti silti. Muistan edelleen tarkalleen sen päivän tapahtumat, milloin oli se lento Málagaan. Tuntuu siltä, että siitä olisi muutama viikko, mutta kummasti melkein puoli vuotta on jo kerennyt vierähtämään. Jotkut lähtee jo kotiin, suurin osa olisi kai halunnut tuntemistani ihmisistä olla kokonaisen vuoden ja harmittelivat sitä, että olivat valinneet vain puolen vuoden vaihtoajan. Ahdistaisi kyllä sanoinkuvaamattoman paljon, jos joutuisi palaamaan lopullisesti Suomeen ja Metropolian synkkiin, ahdistaviin luokkahuoneisiin. Onneksi vielä on se reilu kuusi kuukautta jäljellä :)

Tilasin taksin ovelle varttia vaille neljäksi ja aamuyöllä 4:30 lähtee bussi kohti Barcelonaa ja on perillä 9:30. Lento Barcelonasta kohti Helsinkiä lähtee 11:15 ja käsittääkseni portti sulkeutuu 10:45. Toivottavasti ei ole hirveitä jonoja kentällä, muuten menee joululomat yksin Barcelonassa. Ihan kiva lähteä käymään Suomessa pitkästä aikaa, mutta eipä tosiaan tännekään olisi ollut hassumpaa jäädä. Tänään oli päivällä joku 21 astetta lämmintä, eli siis ihan T-paitakelit.

Tänään oli EPS-projektin viimeinen presentaatio ja omalta osaltani on siis tämä lukukausi nyt pulkassa. 30 oparia ansaittu erittäin vähällä työllä. Nyt siis on helmikuun alkuun lomaa, eikä tarvitse tehdä sitäkään vähää mikä projektin eteen piti tehdä. Keväällä joutunee taas opettelemaan opiskelun alkeet uudestaan, kun ei ole yhtäkään tenttiä ollut lähes vuoteen. Joululahjat ja tuliaiset on ostettu. Enää ei tarvitse kun matkalaukku pakata ja odotella matkan alkua. Toivottavasti mikään homma ei kuse.

Requena

Sunnuntaina kävin yhden kaverin kanssa Requenassa. Requena on pieni, vähän reilun 20 000 asukkaan kaupunki Valencian provinssissa. Se sijaitsee noin 70 km kilometrin päästä Valenciasta ja sinne pääsee kätevästi lähijunalla, joka tosin kestää 1,5 tuntia, mutta on edullinen. Meno-paluulippu kustansi vähän vajaan 10 euroa.

Idea matkaan oli aikalailla sponttaani. Portugalissa Jokubasin kanssa puhuttiin, että Valencian lähelläkin on varmasti jotain hienoja paikkoja, mihin voi tehdä lyhyitä muutaman tunnin reissuja. Katselin sitten karttaa ja lähellä olevia kaupunkeja, jotka oli radan varrella. Requena osui oikeastaan ensimmäisenä silmään, koska mun espanjan opettajan Málagassa oli Requena. Muita mielenkiintoisia paikkoja lähellä voisi olla ainakin Xátiva, Sagunto ja Gandia. Xátivassa on ainakin joku linna tjsp. Sitten selailin vaihtarijärjestöjen sivuja, että nekin oli tehnyt päivän reissuja Requenaan, Xátivaan ja Saguntoon. Kaikissa on siis varmaan käytävä, mutta tällä kertaa halusin Requenaan.

Mukaan matkaan lähti italialainen Silvia, vähän epäileväisin mielin, mutta sain sen vakuutettua esittämällä löytämäni todistusaineiston. Metromatka mukaan lukien matka-aikaa kertyi lähes kaksi tuntia, koska junat Requenaan lähtee Sant Isidre -nimiseltä asemalta, joka sijaitsee vähän syrjässä keskustaan nähden. Koska olen jo tottunut siihen, että italialaiset myöhästyy aina, niin kusetin kaikkien kulkuneuvojen lähtöajat puolta tuntia aikaisemmaksi ja se osoittautuikin hyödylliseksi. Metroasemalle tultiin 15 min aikataulusta myöhässä ja silloin Silvia halusi vielä lähteä kotiin hakemaan paksumman takin kun muka paleli. Siihen tuhraantui 10 minuuttia lisää ja 30 minuutin turvarajastani jäi 5 minuuttia jäljelle.

Perillä oltiin Requenassa kolmelta ja päivän ollessa sunnuntai, kaikki oli kiinni ja kaupunki oli erittäin hiljainen ja sympaattisen oloinen. Olin varannut meille kolme tuntia kierrellä siellä, mutta kaupungin läpikäymiseen meni 1,5 tuntia jos ei käynyt paikallisessa museossa. Me ei käyty, koska se oli kiinni ja turisti-infokin oli sulkenut jo kahdelta. Me siis kierrettiin vanha kaupunki ympäri, juotiin kahvit ja palattiin takaisin Valenciaan.

Requenan pääkatu

Junamatkalla Silvia huijasi mut tekemään "helpon ja lyhyen" presentaation sille huomiseksi ja vastapalveluksena se lupasi kokkailla jotain. Esitelmän tekemiseen menisi kuulemma maksimissaan puoli tuntia, jos hienostelee. Piti vaan copypastettaa Wikipediasta. Aiheena oli Arqueología Industrial eikä Wikipedista löytynyt aiheessa juuri mitään esittämisen arvoista tietoa. Jouduin lopulta googlettemaan esitelmän sisältöä lähes pari tuntia. No onneksi ruoka oli ainakin hyvää.

Käytiin vielä sen jälkeen yksien italialaisten kaverien kämpillä, jotka lähti koteihinsa joululomaksi. Maistoin ensimmäistä kertaa kastanjoita, enkä kyllä tykännyt hirveästi. Ne maistui sokeroidulle keitetylle perunalle ja keitetty peruna on mielestäni aika paskaa. Oli ne nyt kuitenkin ihan syötäviä. Ne tarjoili meille myös kuumaa sangriaa. Ne oli koittanut, josko se maistuisi samalla kuin glögi, jota tarjoilin niille viime keskiviikkona ja ne tykkäsi kovasti. Pakko kuulemma tuoda niille sitä enemmän Suomesta. Oli se kuuma sangriakin ihan juotavaa, mutta ei glögin veroista.

Silloin kun Andrei oli täällä, käytiin lähellä sijaitsevassa kansallispuistossa, Albuferassa. Samainen Silvia oli sielläkin mukana ja olen unohtanut lisätä kuvat sieltä, joten lisään ne nyt tähän postaukseen.

Talvinen Valencia

Tänään Valenciassa on ollut ihan törkeän kova tuuli. Kämpän kaikki "peltiverhot" oikein rämisi tuulen tuoksinnassa. Näitä tuulia kutsutaan nimellä el viento de levante, eli vaikkapa Välimeren tuuli. Pakkohan se oli tietenkin käydä rannalla katsomassa josko sieltä löytyisi normaalia isommat aallot. Ei ne kuitenkaan ollut, koska tuuli puhalsi maalta päin tai jotenkin pyörteikkäästi. Se aiheutti hienon efektin meren pinnassa. Pikkuruiset aallot tuli rantaan päin, mutta ihan pinnalla oleva vesi meni kuitenkin merelle päin.

Kuvista ei ihan pysty näkemään erittäin vaikuttavia maisemia, ainakaan jos ne ottaa tollasella normaalilla pokkarilla automaattiasetuksilla, mutta kyllä niistä nyt jotain näkee.

Se kämppäjuttu on edelleen auki. Taidan ehkä sittenkin odotella vielä sinne tammikuun loppuun asti, koska sillin valinnanvaraa pitäisi olla huomattavasti enemmän, eikä ole koulukaan sotkemassa aikatauluja. Täältä alkaa jo jotkut lähteä kotiin joululomille. Itsellä on lentoon vielä vähän vajaa viikko jäljellä, ensi torstaina pitäisi lentää. Projekti vetää viimeisiään. Vielä pitää muutama sivu kirjoittaa teoriaa ultraäänimoottoreista ja valmistella powerpoint-diat esitelmää varten, johon mun ei tarvitse edes osallistua. Kahdeksan hengen porukasta löytyi suhteellisen helposti kolme tyyppiä, jotka ihan halusivat päästä kertomaan siitä typerästä roboriu'usta.

Kämpän metsästystä...

Olen käynyt taas vähän katselemassa uusia kämppiä. Eilen viimein löytyi yksi ihan varteenotettava vaihtoehto ja todennäköisesti tulen muuttamaan sinne. Se on ihan tässä nykyisen kämppäni lähellä ja kustannukset siinä olisi 50 euroa kuukaudessa vähemmän kuin tässä, jos valitsisin isomman huoneen. Pienemmässä huoneessa kustannukset olisivat 100 euroa pienemmät, mutta mieluummin ehkä silti ottaisin sen isomman huoneen. Vähän se saisi olla lähempänä koulua, mutta on tämäkin etäisyys ihan siedettävä. Kämpässä asui tällä hetkellä yksi Giuseppe kahden ranskalaisen kanssa, mutta ranskalaiset lähtevät menemään joulukuun loppuun mennessä. Giuseppe vaikutti hyvältä tyypiltä ja puhui hyvää espanjaa. Italialaiset yleensäottaen ovat hyvää sakkia ja niitten kanssa tulee toimeen. Mukavampi siinä varmasti olisi asua kuin tässä nykyisessä luukussa. Hyvänä puolena vielä se, että yhteensä kämpässä siis asuisi kolme henkilöä ja siellä on siltikin kaksi suihkullista vessaa.

Plaza Xúquerillakin kävin paria kämppää katsomassa. Ensimmäistä niistä jo lähes pari viikkoa sitten kun Andrei oli täällä. Jo oven avannut saksalainen tyyppi herätti sen verran puistatuksia, että se pilasi koko kämpän ennen sen näkemistä. Huoneet oli pikkuruisia ja siellä oli joku outo mädäntynyt haju. Hintaa en enää muista, olisikohan ollut joku 250 euroa. Sunnuntaina näin toisen kämpän kyseisellä alueella. Sekin oli erittäin vanha ja rispaantunut, eikä huoneissa ollut edes sänkyjä, pelkät pajat lojui lattioilla. Siellä kuitenkin kämppikset vaikutti ihan hyviltä tyypeiltä ja sitäkin olisin voinut harkita ennen tuota kämppää minkä näin eilen.

Vielä tekisi mieli löytää joku parempi, mutta johonkin on tyydyttävä, eikä aikaakaan enää ole paljoa ennen Suomeen lähtöä. Sieltä palatessani pitäisi kuitenkin mennä suoraan uuteen kämppään, koska en halua maksaa enää lisäkuukausia tästä kämpästä. Toisaalta tammikuun lopussa olisi taas paljon kämppiä tarjolla, kun puolen vuoden vaihtarit lähtee kotiin. On sitten kyllä ottajiakin, kun uudet tulee tilalle. Tosin heitä ei pitäisi olla niin paljoa kuin syksyllä tulevia. Käyn huomenna vielä ainakin yhden kämpän katsastamassa ja jos parempaa ei löydy, niin soitan Giuseppelle ja kuuntelen tulevat puoli vuotta sen saksofonin soittoa.

Kauppakeskus El Salerin parkkipaikalle on avattu tekojäärata. Sitä pitäisi käydä huomenna testaamassa. Katsoin Youtubesta videon aiheeseen liittyen eikä se vakuuttanut. Näytti siltä, että porukka käveli siinä muovin päällä. Koitin ehdottaa muille, että mentäisiin bussilla muutaman kilsan päässä olevalle oikealle jäähallille luistelemaan, mutta ei kuulemma maksa vaivaa. Huomaa kyllä, että täällä etelässä ei tiedetä urheilusta yhtään mitään :)

Eilen illalla oltiin kaverilla pelailemassa pokeria. Jäin jopa kympin voitolle, mikä on mielestäni ihan hyvä saavutus. Käytännössä en koskaan pokeria pelaa ja silloin kun pelaan, niin häviän, kyllästyn tai pelataan ilman panoksia ja kyllästyn vielä nopeammin. Eilen oli kuitenkin, hieman yllättäen, ihan hauskaa ja lätkittiin korttia puoli viiteen asti. Sehän johti siihen, että tänään nukuin puoli kolmeen ja päivä oli käytännössä ohi.

Huumorintajut

Tässä parin kuukauden aikana on tullut havaittua suurehkoja eroja eri maalaisten huumorintajuissa, varsinkin sarkasmin osalta. Jotkut sitä ymmärtää, jotkut ei. Kaikista surkeiten sarkasmia ymmärtää kokemuksieni mukaan hollantilaiset. Ei vissiin kertaakaan hollantilainen ole tajunnut sarkastista heittoa. Yhtenä kärjistettynä esimerkkinä voisi olla vaikka:

Hollantilainen: "Vähän kävi hyvä tuuri kun sain näin hyvän kämpän näin halvalla."
Suomalainen: "No jaa... Ite tykkäisin asua sillan alla ja maksaa siitä vielä vuokraa."
Hollantilainen: "... :O :O"

Ensin ajattelin, että vain parilla tyypillä on vaikeuksia hahmottaa sarkasmia, mutta nyt kun jo tunnen lukuisia hollantilaisia, eikä heistä _kukaan_ ymmärrä kärjistetyintäkään sarkastista heittoa, niin pakko sen "vian" on olla niitten kansallisessa huumorintajussa.

Belgialaiset on samassa veneessä hollantilaisten kanssa. Niitä en tunne niin montaa, mutta ei nekään ikinä mitään vitsejä tajua. Myönnän kyllä, että oma huumorintajukin on vähän outo, mutta kyllä suurin muista ihmisistä ymmärtää, milloin puhun vakavissaan ja milloin en.

Ne vähät suomalaiset jotka täällä tunnen, ymmärtävät sarkasmia aina. Samoin italialaiset, puolalaiset ja liettualaiset. Muista maista en tunne niin paljoa porukkaa, että voisin analysoida heidän huumorintajuaan. Saksalaisista voisi sanoa, että ne tajuaa sarkasmia myös suhteellisen hyvin. Ottaen huomioon, että lähellä olevat hollantilaiset ja belgialaiset eivät sitä tajua lainkaan.

Se huumorintajuista. Katselin tänään Facebookissa yhden kaverin ottamia kuvia sen Portugalin reissulta ja kaikki sen kuvat näytti paremmilta, kuin omani. Kysyin siltä, että onko sillä hyvä kamera vai osaako se vaan kuvata, niin se vastasi, että ei osaa kuvata ja kamera on ihan paska, mutta se editoi kuvansa jollain softalla. Itsehän en ole ikinä tehnyt kuville mitään, mutta ehkä pitäisi. Aloin sitten tutkimaan Picasaa ja sieltä löytyikin joku automaattinen valotuksen korjaustoiminto ja jo pelkästään sillä kuvat sai näyttämään huomattavasti paremmilta, eikä niin hailakoilta. Tein tuon automaattisen valotuksen korjauksen kaikille kuvilleni. Aikaa meni melkein kaksi tuntia, mutta mitäpä tuosta kun en muutenkaan taida tänään jaksaa tehdä yhtikäs mitään.

Kuvia Portugalista

Pistän kuvat eri merkintään, koska siten on helpompi laittaa enemmän kuvia rikkomatta tekstiä.

Blondit Portossa

Tadas & Jokubas

Bragan juna-asema

Katedraali