Kesä

Eipä ole taaskaan tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista tässä lähiaikoina, pelkkää normaalia arkea. Se ei tarkoita sitä, että alkaisi Valencia pursuamaan korvista ulos ja Suomeen paluu pyörisi mielessä, ainakaan positiivisessä mielessä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rullaa omalla painollaan arikisia asioita tehdessä ja kavereitten kanssa ollessa. Aika paljon ollaan oltu Turialla tekemässä piknikkejä kun kerran säät suosii.

Harjoittelupaikkaa kesälle tarvitsisin kipeästi, mutta tähän asti sitä en ole hakenut muualta kuin Italiasta. Sieltä olenkin saanut jo pari hyvältä kuulostavaa vastausta, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Pitää ruveta kattelemaan jotain täältä Valenciastakin. Yksi kaveri pääsi johonkin hotelliin respaan pelkän Skype-haastattelun perusteella. Jonkinlaisia mahiksia pitäisi olla itselläkin, koska kielitaitoa löytyy riittävästi. Homman pitäisi kuitenkin olla alaan liittyvää, että saan opintopisteet. 

Huomenna täytän vuosia ja on kuulemma luvassa jonkinlaiset juhlat kaverin kämpillä. Kiva nähdä mitä ne on keksineet. Toivottavasti ei mitään ihan överiä, koska ei muutenkaan ole tapana synttäreitä sen kummemmin juhlia. Huomenna on myös La3:ssä jokakuukautinen WOW party, joten jatkopaikkaa ei tarvitse sen kummemmin miettiä. 

Ibizalle lähden ensi viikon tiistaina. Kiva päästä pitkästä aikaa matkalle. Se on ESN:n järkkäämä matka ja pelkästään Valenciasta lähtee lähes 500 opiskelijaa ja koko Espanjasta ~3 500. Yksi kaveri oli jo viime vuonna siellä ja kertoi sen olleen aika huikea kokemus. Kun meitä on niin paljon, niin saadaan hyvät alennukset pääsylipuista ja muista härpäkkeistä. Kaikki nuo kuului ennakkoon maksetun matkan hintaan, joka oli verrattain todella edullinen, koska yksi klubin sisäänpääsy Ibizalla voi maksaa normaalisti 50 €. Matka-aika on 1.5. - 6.5. Eli tiistaista sunnuntaihin. Ja pästään vielä menemään laivalla sinne, eikä tarvitse millään rupisella raiskin lentskarilla lennellä :)

Pääsiäisloma

Pääsiäisloma alkaa olemaan taputeltu. Piti tehdä vaikka mitä, mutta eipä sitten loppujen lopuksi mitään erikoista tullut tehtyä. Piti vuokrata auto viikonlopuksi ja käydä lähellä olevissa mielenkiintoisissa paikoissa, mutta eipä sitä sitten loppujen lopuksi vuokrattu. Täytyy katsoa sitä joku toinen viikonloppu. Itselleni se on aika sama, koska koulua on vaan kolmena päivänä viikossa, mutta muille se ajan löytäminen voi tuottaa enemmän vaikeuksia.

Toissa päivänä kokkailtiin italialaisten kanssa jotain ihmemättöjä. Erbazzonea, frittataa ja pannupizzaa. Tuota pizzaa täällä onkin jo saanut tehdä ja syödä useampaan otteeseen, joten ei siinä mitään ihmeellistä. Erbazzone oli vähän pasteijan pakuista levyä. (Pasteija)taikina  oli kahdessa kerroksessa ohuina levyinä ja välissä oli jotain vihreää. En jaksanut ruveta kyselemään mitä se oli, koska tiesin, että ikinä en itse sitä valmistaisi. Hirveän vaikeaa hommaa ja lopputuloksena oli pasteijan makuinen levy.

Frittata sen sijaan oli todella hyvää ja valmistuskin oli helppoa. Rikottiin lautaselle munia ja vatkattiin ne sekaisin parmesaanijuuston kanssa. Lisättiin vähän maitoa, leikattiin sekaan vähän kinkkuleikkelettä ja tuoretta persiljaa ja sekoitettiin. Sitten laitettiin paistin pannulle reilusti öljyä, niin että koko pohja täyttyi ja annosteltin kuumaan öljyyn lusikalla pieniä "lettuja". Paistettiin hetki molemmilta puolilta ja valmista. Aika rasvaista ja proteiinipitoista mättöä, sopii hyvin karppaajille, muille ei. Tosi hyvää se joka tapauksessa oli.

Pizza nyt on helppo tehdä ja siitäkin tuli hyvää. Italialaiset eivät vaan osaa laittaa siihen täytteitä. Kuulemma 90 % italialaisista tilaa aina "margaritan", eli pizzan, jossa on pelkkää juustoa ja tomaattia. Käsittämätöntä. Meidän pitsaan laitettiin tomaattia, mozzarellaa ja muutama kinkkuleikkele. Eipä tuo ollut mitään verrattuna oikeaan pizzaan, jossa on ainakin kolme maukasta täytettä juuston ja tomaattikastikkeen lisäksi.

Ihmettelen myös, miksi kaikki italialaiset eivät ole hirveitä lsäkejä. Niitten ruuat erittäin usein koostuu rasvasta ja hiilihydraateista eli toisin sanoen ovat verrattavissa mäkkiruokaan. Tosi hyviähän ne pastat sun muut ovat, mutta ei kai niitä ihan joka päivä ovisi kuvitella syövänsä. Ainakaan siinä samaisessa muodossa kuin italialaiset ne valmistaa.

Espanjan posti

Kirjotanpa nyt toisenkin merkinnän kun on asiaa ja aikaa sopivasti.

Tilasin helmikuun alussa pari juttua yhdestä nettikaupasta Englannista. Odottelin ensin yhden kuukauden ja pakettia ei näkynyt eikä kuulunut. Otin yhteyttä firmaan ja sanoin, että pistäkääpäs se paketti tulemaan pikku hiljaa. Paketti tulikin muutamassa päivässä. Kotiin tuli ilmoitus postista, jossa luki, että pakettia on koitettu toimittaa henkilökohtaisesti, mutta kukaan ei ollut kotona ja että paketin voipi noutaa postista. Jätin lappusen pöydälle muitten postien joukkoon. Ajattelin paikan olevan suht' turvallinen, koska siinä oli saapumisilmoitus myös kämppikselleni Miguelille. Samana iltana maldito Miguel vippasi kaikki postit roskiin -.-'. Tiesin, että pakettia en kovin helpolla tule postitoimistosta saamaan, vaikka olisi mitä tuntomerkkejä ja koodeja paketista.

Tuo saapumisilmoitus tuli siis kotiin viime viikon maanantaina. Keskiviikkona kävin ruinaamassa pakettia ja tietenkään sitä ei löydetty. Sanoivat, että etsisivät sen perjantaihin mennessä. Menin sinne perjantaina. Kukaan ei ollut etsinyt pakettia, eikä ne löytäneet sitä vaikka puolisen tuntia etsiskelivät. Käsien levittelyksi meni. Kävin vielä yhden kerran yrittämässä tänään ja tällä kertaa tuotti tulosta. Virkailija kysyi samat kysymykset kuin kaikki muutkin, eli missä asun, passin numero, paketin koko, mistä tulee jne. Sitten se käveli selkänsä takana olevalle kaappirivistölle ja otti paketin kaapista ja antoi sen käteen. Jotkut siinäkin lafkassa osaa hommansa.

Edellisessä postauksessa on esimerkki siitä eventiivistäkin, jos se jäi epäselväksi. "Lieneisin" on olla-verbin eventiivimuoto. "Lienen" on potentiaali, "olisin" on konditionaali ja "lieneisin" näitten yhdistelmä, eli eventiivi.

P.S. Sataa vettä.

Varas

Nyt olen sitten omin silmin päässyt todistamaan ensimmäistä varkaustapausta. Suhteellisen kauan siihen meni, kun ottaa huomioon, että eräät tietyt henkilöt kotopuolessa niistä rikollisista ja "konnista" aina jaksaa varoitella.

Perjantaiyönä poljettiin valenbiseillä kohti rantaa. Blasco Ibañezin itäpäässä on hämäräheikkien alueena pidetty barrio, jonka nimi on Cabañal ja siitä ollaan useasti kuljettu ilman ongelmia. Perjantaiyönä rannalle tai Paseo marítimolle oli järkätty jonkinlainen beach party ja sinne oltiin matkalla. Meitä oli neljä (Alice, Gilda, Silvia, meikä) ja pyöriä oli kolme, joten jouduin viemään yhtä tangolla. Raukka (Silvia) oli onnistunut lukittamaan Valenbisi-korttinsa, eikä sitä nyt viitsinyt kävelemäänkään jättää. Kuitenkin... Kun oltiin päästy Blasco Ibañezin loppuun, käännyttiin yhdelle pienemmälle tielle, koska pyöräkaista loppui. Tuolla kadulla meidän takaa joku tyyppi tuli mopolla harmittoman näköisesti ohi. Itse olin jonon viimeisenä, eikä mopoilija kiinnittänyt minkäänlaista huomiota muhun. Vähän edenpänä polki Alice ja Gilda ja mopoilija ohitti heidät hitaammin ja samalla repäisi Alicen pyörän etukorista käsilaukun ja kaasutteli tiehensä. Ihme mulkku. Itse en ollut kiinnittänyt äijään mitään huomiota, koska tilanne vaikutti niin normaalilta. Huomasin ainoastaan, että mopo oli oranssi ja äijällä oli musta/tumma takki. Silvia tiesi kertoa, että tyyppi oli marokkolaisen näköinen. Eipä tuo yllättäisi, koska ne on karkeasti yleistäen täällä vähän ns. pohjasakkaa.

Tilanteen jälkeen soitin hätänumeroon ja ilmoitin varkaudesta. Jo siinä vaiheessa oli tosi vaikea kuvailla sitä tyyppiä, kun muistamani tuntomerkit oli "mopo (ehkä oranssi) ja mustatakki)". Sitten vielä piti selittää missä oltiin ja mistä "konna" tuli ja mihin se suunnilleen meni. Vielä kun tuo alue ei kovin tuttu mulle ole. Muutaman kerran tuon hätänumeroon soiton jälkeen ilmeisesti joku poliisi tms. soitteli ja kyseli uudestaan mitä oli tapahtunut, mitä oli pöllitty ja tuliko henkilövahinkoja. Laukussa oli kaksi kännykkää, 40 € rahaa, henkilökortti, pari luottokorttia ja ei se laukkukaan ihan ilmainen ollut ollut. Tuosta sitten lähdettiin poliisiasemalle tekemään rikosilmoitus ja sen jälkeen painuttiin kotiin. Ihan kiva beach party.

Tässä joku tylsä ilta selailin wikipediaa tylsistyneenä ja törmäsin artikkeleihin, jotka koski suomen kielioppia. Kuvittelin, että espanjassa ja muissa romaanisissa kielissä on yksi vaikeampi asia kuin suomessa. Nimittäin se, että tapaluokkia on enemmän. Espanjassa subjunktiivi ja esimerkiksi italiassa konjunktiivi. Nuo nyt on käytännössä sama asia. Mutta olinkin kokonaan unohtanut, että suomessa on myös potentiaali, eventiivi, optatiivi ja vielä joku agressiivikin. Voi sitä raukkaa, joka ulkomaalaisena noita alkaa opiskelemaan. Eventiivin taivutus tuottaa mullekin ongelmia. Artikkelissa väitettiin, että potentiaalia käytetään vain kirjakielessä. Paskapuhetta. Itse sinä käytän kyllä puheessakin ihan normaalisti. Eventiivistä en ollut ennen kuullutkaan ja sitä varmaan käytettään ainoastaan joissain hienoissa kirjoissa. Se on kuitenkin ihan käytännöllinen tapaluokka ja voisinkin sitä alkaa käyttää ja katsoa, tajuaako ihmiset sen tarkoituksen. Lieneisin ottanut sen käyttöön jo aiemmin jos olisin joskus kuullut siitä. Paljon hienommaltahan toi kuulostaa kun joku aivokuollut pääkaupunkiseudun murre. Optatiivi kyllä kuulostaa vähän hölmöstä. Se on se runollinen tapaluokka, lievempi muoto imperatiivista. Esimerkiksi imperatiivi "älä huoli" olisi optatiivissa "ällös huoli".

Varmaan ketään ei kiinnosta paskaakaan jotkut kämäset tapaluokat, mutta jostain syystä tässä viimeisen parin vuoden aika mua on alkanut kiinnostaa kielet ja niitten rakenne vähän enemmänkin. Harmi kun yläasteaikoina ei kiinnostanut pätkääkään äidinkieli ja silloisen opettajan, "maksamakkaran", löpinät. Nyt kyllä kiinnostaisi. Olin kyllä tyhmä ja ignorantti kakara.