Muutto

Perjantaina viimeinkin pääsin muuttamaan uuteen kämppääni. Muuttoa olinkin jo kerennyt suunnitella sen pari kuukautta. Perjantaina laitoin nimen paperiin ja kannoin vuokranantajan kanssa viimeiset kalusteet huoneeseeni. Kaikki on siis uutta ja iskemättömässä kunnossa, paitsi telkkari. telkkari on vissiin 24" vanha kuvaputkitelkkari. Täällä taulutelkkarit ei ole vielä ihan niin yleisiä kuin Suomessa.

Tulin Espanjaan yhden ison matkalaukun ja pienen selkärepun kanssa. Matkalaukku painoi 17 kiloa ja paljon olisi mahtunut lisää tavaraa. Perjantain muuttoon pakkasin tuon ison matkalaukun täyteen ja sain vielä täytettyä melkein täpötäyteen muuttoapuna toimineen Alicen matkalaukunkin. En mielestäni ole edes ostanut hirveästi tavaraa, mutta on sitä vaan jostain silti kertynyt. Vähän jännittää, että kuinka täältä selviytyy kaiken romun kanssa takaisin Suomeen sitten aikoinaan.

Kämppiksinä on siis meksikolainen Miguel ja kaksi belgialaista tyttöä, Nawel ja Julian. Ovat ranskankielisiä belgialaisia, luojan kiitos. Maailman ruminta kieltä ei olisi välttämättä halunnut kuunnella päiväkausia, eli siis hollantia (flaamia).

Vuokra on 225 € ja siihen päälle laskut. Sovittiin vuokrantajan kanssa, että kulut on 30 € kuukaudessa ja se maksetaan aina automaattisesti, eli 255 € yhteensä. Maksan siis yhteensä n. 100 € vähemmän kuin ennen ja kämppä on parempi ja paremmalla paikalla. Kämppiksetkin on parempia. En siis voi valittaa. Pienempi se on kuin ennen, mutta on vähemmän porukkaakin. Entisessä kämpässä keittiöön piti mennä tekemään ruokaa silloin, kun liesi sattui olemaan vapaana. Nyt sekin on vähän helpompaa, kun on kaksi käyttäjää vähemmän.

Parvekkeelta

Parvekkeelta

Olkkari

Keittiö

Olkkari

Meitsin huone. Ikkuna antaa samaan suuntaan kuin parveke.

Meitsin huone

Käytävä. Vasemmalla eka pari suihkullista vessaa. Kolmas ovi on  Julianin huone. Päätyovi on  Nawelin. Oikealla ensin mun huone ja sitten Miguelin.

Niin ja osoite on Calle de Séneca 12, Escalera Izquierda, Puerta 11, 46021, Valencia, España

Xátiva

Tiistaina espanjan tuntien jälkeen lähdin käymään kaverin kanssa Xátivassa. Olin kuullut, että Xátivassa on joku tyylikäs vanha linnoitus, joka on näkemisen arvoinen ja yksi päivä riittää paikan näkemiseen mainiosti. Olin koulussa normaalin tapaan 9:20 - 13:30, jonka jälkeen kävin vaan heittämässä vihon kotiin ja lähdettiin matkaan. Xátivaan pääsee helposti junalla Valencia Nord -asemalta ja meno-paluulippu kustansi 5,5 €. Matka-aika oli noin 50 minuuttia.

Xátiva on 30 000 asukkaan pieni kaupunki, mutta keskustan koristeellisuus ja idyllisyys sai sen vaikuttamaan paljon isommalta kuin Sagunto, jossa on asukkaita vähän reilu kaksi kertaa enemmän. Pieniä kahviloita oli joka puolella ja ihmisiä hääri siellä täällä hoitamassa asioitaan. Noissa läheisissä pikkukaupungeissa on kyllä jokaisessa omanlaisensa tunnelma ja tähän mennessä suosikkini on Xátiva. Ilmapiiri oli todella ystävällinen ja leppoista. Tuollaiseen paikkaan voisi kuvitella itsensäkin asumaan, vaikka enemmän suurista kaupungeista tykkäänkin.

Katu täynnä pikkuisia kahviloita

Linna oli helppo tuolla löytää, koska järkyttävän korkean kukkulan näki jo juna-asemalta asti. En ihan ollut kuvitellut sen niin korkealla olevan, enkä ollut varautunut pitkään nousuun jalkapatikassa, joten olin ottanut mukaan kaikista ohutpohjaisimmat kengät ja sen saikin sitten tuntea muutaman tunnin kävelyn jälkeen.

Linnoitus kukkulan päällä

Linnalle olisi päässyt turistijunalla, mutta se nousi sinne vain kerran päivässä ja sen päivän vuoro oli mennyt jo useita tunteja sitten. Jouduttiin siis hoitamaan nousu kävellen mutkittelevaa autotietä pitkin, joka toi vielä nousuun lisää pituutta. Ei siellä tainnut mitään kävelijöille suunnattuja portaita olla. Tuo auto tie olikin lenkkeilijöitten suosiossa. Ainakin tuona iltapäivänä ja iltana huipulla kävi ainakin parikymmentä tyyppiä kääntymässä lenkkikuteet päällä.

Itse linnoitus oli todella komea. Huomattavasti paremmin säilynyt kuin Sagunton linnoitus, jota sitäkin pidin ihan suht' hyvin säilyneenä. Oikeasti se Sagunton linnoitus oli pelkkä raunio verrattuna tähän. Sisäänpääseminen aiheutti vähän harmaita hiuksia, kun lippuautomaattina toimi näppäimistö ja kuvaputkinäyttö. Sitähän ei osattu käyttää, joten käveltiin sisään maksamatta. Ei kai siitä olisi edes pitänytkään maksaa mitään, koska kukaan ei tullut sanomaan mitään. Mitäpä tuota enempää kuvailemaan, muutama kuva kertoo asian kuitenkin paljon paremmin.

Xátivan kartta

Xátivaa linnoitukselta käsin

Komea paikka oli kyllä. Harmi, että nyt on kaikki tunnetuimmat paikat tästä Valencian läheltä käyty katsomassa. Vielä on muutamia paikkoja, kuten Segorba, Gandia ja Denía, jotka ovat varmasti katsastamisen arvoisia. Sen jälkeen pitääkin jo lähteä vähän kauemmas. Viime päivinä on ollut puhetta vähän parin päivän Andorran reissusta ja olisi kyllä hienoa päästä käymään siellä. Neljän tai kolmen hengen porukalla kun vuokraa auton niin ei se edes kovin kalliiksi tulisi. Noin 550 km sinne on matkaa.

Arvosana

Facebookiin alkoi ilmestyä EPS:iin osallistuneiden tyyppien status-päivityksiä niitten projektiarvosanoista, niin kävin sitten itsekin tarkastamassa omani. Koulun intranetistä sen katsoin ja siellä luki, että se oli 8.7. Arvosteluasteikko on täällä käsittääkseni 0-10. Positiivisesti olen kyllä aika mega yllättynyt, koska odottelin jotain kutosta tai vastaavaa. Koko projektiin käyttämäni tuntimäärä oli ehkä 60-100 ja tuolla irtosi 30 opintopistettä erinomaisella arvosanalla. Luulin, että Metropoliassa pääsi helpolla. Facebookiin postatut numero oli kaikki muutkin todella hyviä, mutta itse en sillä kehtaa siellä leijua kun en mitään oikeasti tehnytkään.

Säät on kyllä taas suosinut mukavasti. Maanantai-aamuna satoi vettä, mutta muuten onkin ollut aurinkoista koko ajan. Nytkin 20 astetta lämmintä. Yöllä on kylmä, mutta mitäpä tuosta. Tänään olen koittanut houkutella jotain menemään mun kanssa kattomaan kuivatettuja ruuminosia ja ruumiita sellaseen ruumis-expoon joka on Paternassa Valencian vieressä. Siellä on siis ihan oikeita kokonaisia ruumiita ja sisäelimiä, jotka on saatu säilymään kuivattamalla ne ja lisäämällä jotain aineita niihin. Mielestäni kyseessä on maailman mielenkiintoisin asia, mutta kaikki keksii jonkun paskan tekosyyn, ettei tarvis mennä. "Tenttejä... koeviikko... ei pysty." Todellisuudessa syynä on varmasti ylitsepääsemätön inho. Onhan tuo kyllä aika inhottavaa, mutta mielenkiintoisuus vie voiton. Viikonloppuisin opiskelija pääsee sisään 12,50 eurolla.  Jos ei nyt tänään sinne saa ketään lähtemään, niin lähiakoina jonkun kyllä sinne pakotan. Yksin en jaksa lähteä.

Kovaa opiskelua

Tällä viikolla viimein sain raahattua itseni sinne Hispaniaan opiskelemaan espanjaa pitkän tauon jälkeen. Käyn siellä tämän viikon ja ensi viikon opiskelemassa neljä tuntia joka päivä. Vähän tuottaa vaikeuksia herätä puoli kahdeksalta päivittäin, mutta kyllä se siitä.

On tuolla kyllä vaan huomattavasti parempi taso opetuksessa, kuin siellä Málagan koulussa. Opettaja osaa selittää asiat paljon paremmin ja luokat ei haise perseelle. Kaikki monisteetkin ovat huomattavasti käytännöllisempiä kuin Marcoksen notepädiin kirjoitetut räpellykset.

En syksyllä käynyt kuin ihan muutaman kerran tunneilla ja sen vuoksi nyt pitääkin käyttää ahkerasti tunteja ennen lukukauden alkua. Ostin silloin yhteensä 120 tuntia ja näitten kahden viikon jälkeen mulla pitäisi olla joku 70 tuntia jäljellä, joista 30 on normaalia espanjaa ja 40 tuntia preppauskurssia DELEä varten, joka siis oli se kansainvälinen espanjantesti. Vissiin verrattavissa johonkin englannin TOEFLiin tai IELTSiin. Tasoja on tällä hetkellä vain neljä. B1, B2, C1 ja C2. Toi C1 taso on joku tosi uusi taso ja siitä opettajatkaan ei oikein osanneet sanoa mitään. Tuota tasosysteemiä ollaan uusimassa täydellisesti ja tämä vuosi on viimeinen vuosi, kun nuo nykyiset tasot ovat käytössä. Varmaan tuota C1-tasoa lähdetään tavoittelemaan. Vähän haastava se tulee olemaan, mutta eiköhän tuon saa suoritettua suht' siedettävällä panostuksella. Harmittaa kyllä jos ei läpäise testiä. Se nimittäin maksaa tietääkseni jonkun 150 € eikä rahoja tietysti saa takaisin jos testin feilaa. Eikä myöskään saa todistusta matalammasta tasosta. Lisäksi DELE-kokeet pidetään vain kaksi kertaa vuodessa, joten uudestaan pääsisi yrittämään vasta syksyllä.

Kämppä löytyi!

Viimeinkin löysin kämpän ja kaikki on muuttoa vaille hoidettua. Eli siis vakuus maksettu ja ilmoitettu nykyiselle vuokranantajalle, että painun muualle.

Uusi asunto sijaitsee aika lähellä nykyistä. Google maps näyttää matkaeroksi 550 metriä. Toisin sanoen kämppä sijaitsee 550 metriä paremmalla paikalla, koska on lähempänä yliopistoa, Blasco Ibáñezia, Plaza de Xúqueria, Plaza de Cerdoa ja Plaza de Hondurasia. Niin ja onhan se rantakin aavistuksen lähempänä. Ainoastaan keskusta on kauempana ja siellä tulee aika harvoin käytyä.

Kannatti kyllä käyttää aikaa tuon etsimiseen. Kaikki kalusteet ovat iskemättömiä, myös sängyt ja vessanpöntöt. Lattiat ja keittiö on uusittu ja vielä seinät maalattu. Kämpässä on 4 huonetta, olkkari, keittiö ja kaksi suihkullista vessaa. Parveke löytyy olkkarista ja asunto on neljännessä kerroksessa. Jopa ulko-ovi on pramea ja rappukäytävä näyttää rikkaitten ihmisten rappukäytävältä. Maksan huoneestani 225 € + kulut, eli noin ~260 € kuukaudessa. Olin ensimmäinen sopimuksen tekijä, joten sain valita huoneeni. Kämpässä on kaksi samanlaista, keskikokoista huonetta, yksi isompi parvekkeellinen huone ja yksi pieni huone. Valitsin tuollaisen keskikokoisen, koska parveketta en tarvitse ja parvekkeellinen huone oli vähän pimeä mielestäni. Keskikokoisessa huoneessa oli vielä parempi pohjakin, eikä kokoeroa edes loppujen lopuksi kunnolla huomaa. Suurin ero on se, että isommassa huoneessa on parveke.

Mulkut kämppikset tietysti voivat pilata parhaankin kämpän, mutta vuokranantaja toivottavasti osaa karsia sellaiset pois. Tuollaiseen kämppään jopa täällä pystyy itse valitsemaan vuokralaisensa, mikä ei ole ihan totta jokaisen rotankolon kohdalla.

Asunto on aika paljon pienempi, kuin tämä nykyinen, mutta muuten miljardi kertaa parempi. Muutan heti helmikuun alussa. Ihan vielä sinne ei viitsi mennä, koska sieltä puuttui vielä esim. kaasusopimus, netti, laatikostot vaatekaapeista ja kaikki keittiövälineet, eli kattilat, pannut, haarukat ja sen sellaiset. Enkä nyt tästä viitsi kesken maksamattoman kuukauden lähteä ja maksaa lisäksi vielä puolen kuukauden vuokraa toisesta kämpästä.

Sagunto

Eilen käväistiin päiväreissulla Saguntossa. Sagunto on pieni kaupunki Valencian lähellä, pohjoispuolella. Junalla matka kesti 20 minuuttia ja meno-paluulippu maksoi 4,30 €. Säät suosi tuonakin päivänä ja lämpötila kipusi vähän reiluun kahteenkymmeneen asteeseen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sagunton turistivetonaula on ikivanha roomalaisen linnoituksen raunio. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei taida olla. Saavuttiin paikalle vähän ennen yhtä ja noin lauantaina ainakin kaupunki oli todella hiljainen. Muutamia autoja päästeli siellä täällä. Turistejakaan ei näkynyt muualla, kuin siellä raunioilla korkean kukkulan päällä.

Sagunton rautatieasema

Ensiksi meinasi olla hieman vaikeuksia löytää reittiä linnoitukselle, koska Sagunton kadut ovat kapeita ja mutkikkaita ja mäkisiä. Lähdettiinkin kiertämään kukkulaa ensin väärään suuntaan ja päädyttiin jollekin suht hylätyn näköiselle talolle, jonka seinässä luki: "Cuidado! Perro malo", eli "Varokaa vihaista koiraa". Kuistilla oli joku mustalaisen näköinen jamppa istumassa joten päätettiin turvautua B-suunnitelmaan ja lähdettiin kiertämään kukkulaa toiseen suuntaan. Hetken päästä oikea tie raunioille löytyikin ja kiivettiin huipulle. Sisäänkäynnillä joku äijä tyrkytti väkisin pääsylipun käteen, vaikka ei siitä tarvinut edes maksaa. Kai siinäkin joku logiikka oli. Saatiin ainakin matkamuistot. Linnoitus oli aika vaikuttava. Se oli suhteellisen hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon, että se oli monta sataa vuotta vanha. Kierreltiin linnoitusta jonkin aikaa ja sen laajuus pääsikin yllättämään. Lähemmäs kolme tuntia saatiin kulumaan siellä aikaa kulumaan. Eipä tosin ollut mitään kiirettäkään.

Linnoitus jatkui tuonne kauimmaiselle kukkulalle

Sagunton keskustaa

Eilen oli illalla myös Villen ja Felixin läksiäisjuhlat. Siinä taas näki, että pieneenkin kämppään saa mahtumaan yllättävän paljon porukkaa. Varmaan joku 30 - 40 oli tullut paikalle. Lähdin kuitenkin aikaisin kotiin, koska olin jostain onnistunut taas hankkimaan univelkaa ja väsytti niin pirusti. Muilla kuulemma jatkui juhlat yhdellä lähellä rantaa olevalla klubilla.

Vuelto a Valencia

Eilen palasin Valenciaan ja kyllä säät suosi. Kello oli puoli viisi, aurinko paistoi ja lämpötila oli 24 astetta. Melkoinen ero aamuiseen Suomen säähän, kun helsingissä maa oli märkä, pari astetta lämmintä ja pimeämpää kuin jätesäkissä. Barcelonassa, jonne kone laskeutui, ei ollut ihan niin lämmin. Siellä oli hikiset 16 astetta ja melkein paleli. Tänään täällä Valenciassakin on vähän viileähköä. 22 asteen lämpötilassa tekee mieli vetää melkein toppatakkia niskaan kun vertaa eiliseen keliin.

Matka meni hyvin, mutta vähän kiirettä oli koko ajan. Lentokentällä olin 1,5 tuntia ennen koneen nousua, mutta Norwegianin baggage drop -tiskeille oli aivan törkeä jono ja sen vuoksi ei kerennyt edes tax free -ostoksia tekemään. Barcelonassa aluksi kaikki meni hyvin ja selvisin kentältä keskustaan vievään junaan erittäin nopeasti laukkuineni. Olin puoli tuntia aikataulusta edellä. Junassa huomasin kuitenkin, että alunperin suunnittelemaani poisjäämispysäkkiä ei ollutkaan listassa, vaikka internetistä katsomieni tietojeni mukaan sen piti olla. Jouduin jäämään pois Barcelonan juna-asemalla ja siellä kikkailemaan itselleni uuden junalipun ja selvittelemään mikä juna sinne bussiaseman lähelle viekään ja lippuautomaatti puoli imaisi vielä luottokortinkin sisäänsä. Sain sen kahden kynän avulla revittyä irti siitä laitteesta. Pääsin bussiasemalle viisi minuuttia ennen lähtöaikaa ja näin vilaukselta vielä Barcelonan riemukaaren. Lentokoneesta näin sen lasisen pitkularakennuksen ja ilmeisesti la sagrada familian. Ei siis tarvitse enää Barcelonaan mennä :)

Viimeiset päivän Suomessa meni kotona maatessa ja Helsingissä. Ihan kivat kaksi viikkoa oli, mutta kivaa on myös palata tänne kesäisiin maisemiin. Nyt olen vähän taas kämppiä katsellut ja pari hyvääkin löytänyt. Vielä pitäisi käydä paikan päällä tarkastamassa, onko ne niin hyviä kuin kuvauksissa annetaan ymmärtää. Yleensä eivät ole, mutta jos ovat edes vähän sen kaltaisia niin saa kyllä joku niistä kelvata. Sen verran on nyt noita asuntoilmoituksia tullut selattua, että alkaa tulla korvista ulos.