Nyt on vähän reilu viikko Helsingissä takana. Jokainen päivä on ollut harmaa ja vähän sateinen. Lentävät viikot on historiaa ja aika matelee. Onneks on enää tämä lukuvuosi jäljellä Metropoliassa. Jotenkin kyllästyttää se rakennus ja ne luokkahuoneet on oikeasti aika masentavia ja pimeitä.
Olen hoitanut kaikki asiat hyväksilukuihin ja kurssivalintoihin liittyen. Hyväksiluvut meni paremmin kuin hyvin ja ei mun tarvitsekaan opiskella 60 pistettä tänä vuonna, vaikka niin luulin. Neljä kurssia per periodi on ihan hyvä tahti. Siitä tulisi yhteensä 48, joka on enemmän kuin tarpeeksi. Jos joskus siis aikataulujen vuoksi pitää hylätä joku kurssi niin sekin on mahdollista. Sitten kesällä aloitan inssityön ja syksyllä saan paperit ulos koulusa. Aika lailla siis tasan vuosi jäljellä. Inssityön todennäköisesti värkkään ulkomailla.
Silvi tulee 26. päivä Helsinkiin. Ei tosin kovin pitkäksi aikaa, vain keskiviikosta sunnuntaihin. Koulua mulla ei ole torstaisin eikä perjantaisin niin keretään hyvin tekemään kaikkea. Itse menen sitten Italiaan joskus siinä syysloman tienoilla noin viikoksi. Ehkä vähän pidemmäksi aikaa.
Blogin kirjoittelua tuskin jatkan kovin aktiivisesti, koska se on tehtävänsä täyttänyt ja vielä vähän ylimääräistä. Alunperin ajattelin kirjoitella vaihtokokemuksestani, mutta lähdinkin Espanjaan pari kuukautta aikaisemmin oppimaan kieltä ja kirjoittelin sieltäkin juttuja. Sitten oli sen varsinainen vaihto ja sen jälkeen vielä parin kuukauden reissu Italiaan. Siksi lisäsin myös Italian lipun logoon. Ehkä tänne joistain matkoista voisin kirjoitella jotain ja lisätä kuvat nähtäville. Tai jos tapahtuu jotain tosi hienoa niin ehkä sekin voi olla merkinnän paikka.
Olen kirjoittanut tähän blogiin, tämä merkintä mukaanlukien, 93 merkintää ja niillä on yhteensä 3 777 katselukertaa. Se tekee suunnilleen 40 kertaa per merkintä. Yllättävän monia paskat juttuni kiinnosti. Kannatti siis kirjoittaa. Olisin kyllä kirjoittanut, vaikkei olisi ollut yhtään lukijaa, koska ensisijaisesti itseäni vartenhan tätä kirjoittelin. Mikäs sen kivempaa kylmissä ja mustissa syysilloissa kuin lukea läpi noita vanhoja kirjoituksia ja muistella elämän parasta vuotta.
Nyt siis uppoudutaan vuodeksi opintoihin ja tutustutaan taas suomalaiseen kulttuuriin ja sitten taas nokka kohti uusia tuulia!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Mammanpojat
Pakko vielä kirjoittaa yhdestä italialaisesta typeryydestä.
Alle 14-vuotiaat lapset eivät saa mennä kouluun eikä harrastuksiin yksin. Heidän pitää mennä perille asti aikuisen valvonnassa. Eilen vietiin Silvian pikkuveli (9-v.) korisharkkoihin ja ihmettelin, miksi meidänkin piti mennä sisälle treenisaliin asti. Selvisi, että valmentajan piti nähdä, että poika ei saapunut harjoituksiin yksin. Sama homma koulun kanssa. Koulussa kuulemma riittää, että lapsen saattaa sisäänkäynnille. Toki myös koulupäivän/harjoitusten jälkeen penska pitää hakea sieltä.
Naurettavaa. Itse olen pitänyt Suomea kaikin tavoin holhousvaltiona, jossa kaikelle on lait, säännöt ja rajoitukset, mutta tuollaisesta idioottimaisuudesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se on laki lasten turvallisuuden parantamiseksi, mutta rajansa kaikella. Ei mikään ihme, että kaksvitoset ja kolmekymppiset saattavat hyvinkin asua äidin helmoissa vielä. Suomessa kaikki lyhyen matkan koululaiset menivät kouluun ilman vanhempia heti 7-vuotiaasta asti. Pyörällä ei tainnut saada mennä aluksi yksin, mutta muita rajoituksia ei ollut. Parhaat leikit pienenä oli aina koulustapaluumatkalla milloin mitäkin patoja rakennellen. Tuolla samalla "ajatelkaa lapsia"-logiikalla voitaisiin pakottaa ihmiset tulemaan kotiin ennen pimeää ja käyttämään kypärää kävelyllä. Sekopäisen autoliikenteen valvonnasta puhumattakaan.
Tuo laki ei pelkästään tee varhaisteinin elämästä ylirajoitettua, vaan se vaikeuttaa huomattavasti myös vanhempien elämää. Aina pitää olla kuskaamassa kersaa minne mihinkin ja hänen aikataulujensa mukaan. Entäs jos tuo ei vanhemmalle maistu?
Se tuosta asiasta. Tänään mentiin aamupalalle läheiseen kahvilaan. Siellä omistaja ja työntekijät on aina katsoneet meitä ja varmasti juoruilleet jotain tiskin takana. Tänään ne uskaltautuivat tulemaan juttusille ja kyselivät ollaanko italialaisia vai mistä ollaan. Sanottiin, että Silvi on paikallinen ja itse olen Suomesta. Tarjoilija pääsi käyttämään pari osaamansa fraasia englanniksi ja vaikutti olevan hyvillään. Hetken päästä sen äiti tuli töihin samaan kahvilaan ja tämä työntekijä alkoi heti leuhkimaan tiedoillaan meidän elämistä. Hauska tapaus. Tuolla kylillä kaikkia todellakin kiinnostaa kaikkien asiat ja kaikki on kaikkien kavereita. Kyläelämä ei kyllä mulle ihan tuollaisenaan sovi, mutta on se ihan piristävääkin joskus.
Bussi lähtee tunnin päästä Reggioon ja sieltä junalla Milanoon päiväksi.
Alle 14-vuotiaat lapset eivät saa mennä kouluun eikä harrastuksiin yksin. Heidän pitää mennä perille asti aikuisen valvonnassa. Eilen vietiin Silvian pikkuveli (9-v.) korisharkkoihin ja ihmettelin, miksi meidänkin piti mennä sisälle treenisaliin asti. Selvisi, että valmentajan piti nähdä, että poika ei saapunut harjoituksiin yksin. Sama homma koulun kanssa. Koulussa kuulemma riittää, että lapsen saattaa sisäänkäynnille. Toki myös koulupäivän/harjoitusten jälkeen penska pitää hakea sieltä.
Naurettavaa. Itse olen pitänyt Suomea kaikin tavoin holhousvaltiona, jossa kaikelle on lait, säännöt ja rajoitukset, mutta tuollaisesta idioottimaisuudesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se on laki lasten turvallisuuden parantamiseksi, mutta rajansa kaikella. Ei mikään ihme, että kaksvitoset ja kolmekymppiset saattavat hyvinkin asua äidin helmoissa vielä. Suomessa kaikki lyhyen matkan koululaiset menivät kouluun ilman vanhempia heti 7-vuotiaasta asti. Pyörällä ei tainnut saada mennä aluksi yksin, mutta muita rajoituksia ei ollut. Parhaat leikit pienenä oli aina koulustapaluumatkalla milloin mitäkin patoja rakennellen. Tuolla samalla "ajatelkaa lapsia"-logiikalla voitaisiin pakottaa ihmiset tulemaan kotiin ennen pimeää ja käyttämään kypärää kävelyllä. Sekopäisen autoliikenteen valvonnasta puhumattakaan.
Tuo laki ei pelkästään tee varhaisteinin elämästä ylirajoitettua, vaan se vaikeuttaa huomattavasti myös vanhempien elämää. Aina pitää olla kuskaamassa kersaa minne mihinkin ja hänen aikataulujensa mukaan. Entäs jos tuo ei vanhemmalle maistu?
Se tuosta asiasta. Tänään mentiin aamupalalle läheiseen kahvilaan. Siellä omistaja ja työntekijät on aina katsoneet meitä ja varmasti juoruilleet jotain tiskin takana. Tänään ne uskaltautuivat tulemaan juttusille ja kyselivät ollaanko italialaisia vai mistä ollaan. Sanottiin, että Silvi on paikallinen ja itse olen Suomesta. Tarjoilija pääsi käyttämään pari osaamansa fraasia englanniksi ja vaikutti olevan hyvillään. Hetken päästä sen äiti tuli töihin samaan kahvilaan ja tämä työntekijä alkoi heti leuhkimaan tiedoillaan meidän elämistä. Hauska tapaus. Tuolla kylillä kaikkia todellakin kiinnostaa kaikkien asiat ja kaikki on kaikkien kavereita. Kyläelämä ei kyllä mulle ihan tuollaisenaan sovi, mutta on se ihan piristävääkin joskus.
Bussi lähtee tunnin päästä Reggioon ja sieltä junalla Milanoon päiväksi.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Sataa
Viime viikon torstaista tai perjantaista asti nyt on ollut viileätä ja sateista. Aamuyöstä on ollut jopa kovia ukkosia. Rentouttavaa ja mukavaa kaksi kuukautta kestäneen helleputken jälkeen. Viimeinkin saa olla hetken hikoilematta. Toisaalta olisin halunnut mennä vielä uima-altaille ennen perjantaina koittavaa paluuta. Siihen ei ole enää aikaa. Todennäköisesti torstaina aika aikaisin lähdetään kohti Milanoa junalla. Katsellaan kaupunkia päivän verran ja nukutaan yö. Perjantaiaamuna sitten aikaisin lentokentälle ja nokka kohti Tamperetta.
Täällä ei nyt enää oikein mitään tekemistä ole. Ei tarvitse mennä töihin eikä suunnitella reissuja. Kämpillä oleilua ja sateen katselua. Ärsyttävää mennä heti maanantaiaamuna Helsingissä kouluun ja aloittaa taas se puuduttava yhdeksän kuukauden urakka. Positiivista on se, että se on viimeinen tuossa koulussa. Toivottavasti menee nopeasti ja kunnialla kaikki kurssit läpi, myös ne ylimääräiset, joita on rästissä vaihdon vuoksi.
Teppo lähtee huomenna Berliiniin. Sillä on vasta kaikki hienot asiat edessä ja olen kyllä kieltämättä aika kateellinen. Itse palaan arkeen uskomattomien 14 kuukauden jälkeen ja Teppo vasta aloittaa. Olen jo vähän katsellut itsekin lentoja sinne, koska pakkohan siellä on päästä käymään. Joskus marraskuun lopulla sinne voisi ehkä päräyttää.
Aika jännä, että huomenna pitää jo pakata. Saas nähdä miten tavarat mahtuu. Olen ostanut aika paljon uusia vaatteita. Tulomatkalla laukku taisi painaa jotain 17,5 kg tai 18 kg. Se on siinä ja siinä meneekö tuo viellä alle 20 kg:n. Toivotaan parasta. Seuraavan tekstin kirjoitan Suomesta.
Täällä ei nyt enää oikein mitään tekemistä ole. Ei tarvitse mennä töihin eikä suunnitella reissuja. Kämpillä oleilua ja sateen katselua. Ärsyttävää mennä heti maanantaiaamuna Helsingissä kouluun ja aloittaa taas se puuduttava yhdeksän kuukauden urakka. Positiivista on se, että se on viimeinen tuossa koulussa. Toivottavasti menee nopeasti ja kunnialla kaikki kurssit läpi, myös ne ylimääräiset, joita on rästissä vaihdon vuoksi.
Teppo lähtee huomenna Berliiniin. Sillä on vasta kaikki hienot asiat edessä ja olen kyllä kieltämättä aika kateellinen. Itse palaan arkeen uskomattomien 14 kuukauden jälkeen ja Teppo vasta aloittaa. Olen jo vähän katsellut itsekin lentoja sinne, koska pakkohan siellä on päästä käymään. Joskus marraskuun lopulla sinne voisi ehkä päräyttää.
Aika jännä, että huomenna pitää jo pakata. Saas nähdä miten tavarat mahtuu. Olen ostanut aika paljon uusia vaatteita. Tulomatkalla laukku taisi painaa jotain 17,5 kg tai 18 kg. Se on siinä ja siinä meneekö tuo viellä alle 20 kg:n. Toivotaan parasta. Seuraavan tekstin kirjoitan Suomesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)