Kipeänä

Tiistain jälkeen ei olekaan tullut mentyä töihin. Puskee kuumetta päälle. Aika ärsyttävää kyllä kun joutuu istumaan kotona kokoajan. Todennäköisesti peruuntuu myös tälle viikonlopulle suunniteltu Venetsian reissu ja sekös vasta paskaa onkin. Eilen koitin mennä terveyskeskukseen Povigliossa, mutta siellä ei tietenkään ollut lääkäreitä paikalla. Halusin ainoastaan käydä hakemassa saikkulapun, että on jotain todisteita näyttää Speronilla. Jouduin sitten menemään 30 min matkan päässä sijaitsevaan Guastalla-nimiseen kylään ja siellä "Pronto Soccorsoon" eli ensiapuun. Sieltä sainkin sitten vaadittavat paperit sekä reseptin jotain antibioottia varten. Kurkku oli kuulemma aika tulehtunut, mutta ei se kyllä kipeä ole. Lääkäri taisi kusettaa. Lääkäri kustansi 40 € keuhkorötgenin kanssa ja ostin neljää erilaista pilleriä. Hintaa noille kertyi 30 €.

Kallis saikkulappu. -.-' En ihan tajua mitä sillä eurooppalaisella sairaanhoitokortilla tekee kun ei siitä tuollakaan ollut mitään hyötyä.

Pari reissua

Viikonloppuna tuli reissattua vähän lisää. Lauantaina käytiin Pietra de Bismantova -nimisellä vuorella ja sunnuntaina piti mennä sinne Le Cinque Torresiin, mutta eipä menty. Aamulla olisi ollut pirun aikainen herätys ja lauantai venähti vähän pitkäksi. Olisihan sen sunnuntain jaksanut painaa helposti siellä paikan päällä, mutta kotiin olisin palannut vasta joskus kahdentoista aikaan ja maanantai-aamuna oli kuudelta herätys. Tuskainen työpäivä olisi kyllä tullut. Nukuttiin siis vähän lisää ja mentiin iltapäivällä Bolognaan.

Tuo vuori sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä etelässä, eli ihan siedettävällä etäisyydellä. Komea paikka oli ja sääkin oli ihan hyvä. Viikonloppuna ja alkuviikosta on ollut vähän epävakaista ja kokoajan ei ole ollut sitä helposti 30 asteen ylittävää tappohellettä. Kiivettiin vuoren huipulle ja olihan sieltä hienot näkymät.

Sunnuntaina päräytettiin rauhallisesti Bolognaan. Tietullien hinnat vähän jännitti, koska ne on kuulemma Italiassa aika korkeat. Päätettiin kuitenkin Reggiossa lähteä painamaan vanhempia ja pienempiä teitä pitkin maksamatta mitään. Navigaattori antoi matka-ajaksi 20 minuuttia pidemmän ajan, mutta matkallisesti eroa ei hirveästi ollut. Bologna oli tähän asti näkemistäni kaupungeista selvästi suurin. Siellä oli jopa linjan tai parin suuruinen metro. Se on käsittääkseni myös opiskelija kaupunki ja Silvian ja kumppaneitten käymä yliopisto Riminillä on osa Bolognan yliopistoa. Hieno kaupunkihan se oli ja kuvat kertonevat enemmän.

Eilen tiistaina illalla käytiin Castello di Torrechiarassa. Saavuttiin perille niin myöhään, että linna oli jo kiinni. Paikka oli suhteellisen outo, koska linnan muurien sisällä oli myös kylä, jossa oli ihan oikeita asukkaita vielä. Itse en ehkä moisessa ympäristössä haluaisi asua sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Siellä oli myös yki ravintola, jossa myös lopuksi syötiin. Etukäteen ajattelin paikan olevan megakallis, koska siellä oli parkkipaikalla Audeja ja Porscheja. Rikkaat olivat kuitenkin ilmeisesti tulleet paikalle ainoastaan uskomattoman hienon sijainnin vuoksi.

Tänään en mennyt töihin kun on vähän kuumetta. Mistä lie sekin tullut. Näin lyhyenä harjoitteluaikana ei paranisi olla likaa pois. Maanantaina työpäivän jälkeen kävin vihjaamassa ylemmälle taholle, että hommat ei oikein sovi tutkintooni ja kovasti lupailtiin, että asialle tehdään jotain. Tiistaina menin normaalisti hommiin ja siinä aamupäivällä Speronin omistaja (ilmeisesti) tuli juttusille. Kyseli, että kuka olen jne. ja mitä pirua teen niin pikkuisessa tuppukylässä keskellä ei-mitään. Sanoin myös, että tervetuloa töihin harjoittelujakson jälkeen jos hommat maistuu. En tiedä puhuiko se sitten niistä pakkaushommista vai jostain oikeista töistä.

Parma

Pari päivää sitten käytiin Parmassa katselemassa keskustaa ja muita maisemia. On se kyllä huomattavasti hienompi paikka kuin Reggio Emilia. Etäisyys on suunnilleen sama. Reggio vaikuttaa paljon hiljaisemmalta, varsinkin yöllä. Lauantaiyönä yhden jälkeen kaduilla näkyi vain muutamia ihmisiä jo matkalla kotiin, mutta Parmassa maanataiyönä samoihin aikoihin oli vielä reippaasti porukkaa. Muutenkin se on vähän nuorekkaamman oloinen paikka.

Töissä tällä viikolla jatkui samat pakkaamishommat ja se on kyllä aika nihkeää. En vielä tällä viikolla viitsinyt mennä sanomaan mitään ylemmälle taholle, koska en halunnut vaikuttaa itkupilliltä. Ensi viikolla voisin kyllä käydä kysäisemässä, että kuinka kauan tuota jatkuu. Mitään jännittävää siellä ei ole tapahtunut enkä mitään ole vielä oppinut. Mattopuukko sanotaan tagliarino ja kuormauslava on bancale. Yhtenä aamuna laitoin turvakenkien sijasta vahingossa normaalit kengät.

Tänä viikonloppuna piti mennä Veronaan, Venetsiaan tai Firenzeen. Lauantaiksi oli kuitenkin luvattu huonoa säätä niin ei jaksanut lähteä. Mennään sitten tänään jossain vaiheessa Bolognaan ja huomenna paikkaan, jonka nimi on Le Cinque Terre, eli suomeksi Viisi maata. Bolognaan pääsee junalla nopeasti ja edullisesti. Siellä pitäisi olla jonkin verran nähtävää yhdelle illalle. Huomisen ohjelma onkin vähän kiirellisempi, koska yhdessä päivässä pitäisi keretä näkemään viisi erillistä kylää. Saa nähdä miten kerkeää. Sitten taas maanantaiaamuna rättiväsyneenä töihin pistämään pumppuja laatikoihin.

Lisäys: Parmassa käytiin myös syömässä napolilaisessa pizzeriassa, joka omien mainoslauseittensa (ja Silvian) mukaan valmisti "la vera pizza italianaa" eli sitä maailman aidointa ja oikeinta pizzaa, jota joka ikinen italialainen ylistää kurkku suorana. Olipahan paska lätty kyllä. Maistui pelkältä tomaatilta eikä juuri miltään muulta. No ei vais. Olihan se tosi hyvää, mutta tykkään enemmän "normaalilla" tavalla valmistetusta pizzasta :)

Kuvia Parmasta:

Ancona

Lauantaina lähdettiin viikonloppureissulle Anconaan. Alice on Anconasta, joten se nyt lähinnä oli ainoa syy, miksi sinne lähdettiin. Ancona on pienehkö kaupunki Italian itärannikolla. Kooltaan se on suunnilleen samanlainen kuin Jyväskylä. Se ei ole turisteille, ainakaan ulkomaisille, kovin tuttu paikka, mutta Italiassa se on tunnettu sen ainutlaatuisista maisemista. Sieltä löytyy sekä vuoria, että rantoja, mikä ei kuulemma ole kovin yleistä Alicen mukaan.

Lähdettiin matkaan lauantaina iltapäivällä. Ensin autolla Reggio Emiliaan ja sieltä junalla perille. Matka-aikaa kertyi 3,5 tuntia, mutta lippu maksoi vain 17 euroa ilman mitään alennuksia. Täällä ei opiskelijat saa samanlailla alennuksia kaikesta kuten Suomessa. Me myöhästyttiin ensimmäisestä junasta kymmenen minuuttia, mutta onneksemme taululla luki, että junakin oli myöhässä kevyet 50 minuuttia. Kerettiin siihen siis helposti. Juna oli vanha ja raihnainen, huomattavasti jotain VR:n pikajunaakin paskempi laatuinen. Ilmastointi kuitenkin pelasi ja se oli pääasia näissä helteissä. Paluumatkalla se ei sitten toiminutkaan ja oli kyllä aika nihkeät 3,5 h. 

Me mentiin Anconaan, koska siellä oli joittenkin Alicen kavereitten järkkäämät synttärijuhlat. Itsehän en ketään tuntenut, mutta joka tapauksessa kaupungissa piti vierailla jossain vaiheessa niin miksei sitten silloin, kun siellä tapahtuu jotain. Mentiin johonkin ravintolaan vähän matkan päähän ulos kaupungista ja siellä oli ravintolasta varattu pöytä ~30 ihmiselle. Tällä kertaa italialainen pizza petti, mutta pasta oli hyvää. 10 euroa ja sai syödä ja juoda niin paljon kuin huvitti.  Illallisen jälkeen siirryttiin viereiselle yökerholle, Babaloolle. Oli yksi hienoimmista klubeista, mitä olen koskaan nähnyt. Se on auki vain kesäisin, koska siellä ei ole kattoa. Katottumuudesta huolimatta siellä oli ihan törkeä kuuma, jonka vuoksi palattiin takaisin kaupunkiin suhteellisen ajoissa. 

Me yövyttiin Alicen vanhempia kerrostaloasunnossa. Aika erikoinen asunto. Huoneet oli isoja ja korkeita ja sisältä päin ei olisi pystynyt sanomaan, että kyseessä oli kerrostaloasunto. Sen äiti teki meille sunnuntaina varmaan kuutta eri ruokaa, joista vain paria olin maistanut aikaisemmin. Nimiä en kyllä muista kirveelläkään. Suosikkini olivat jotain palleroita, joissa oli vihreää oliivia ja lihaa sisällä. Varmasti vaikeita valmistaa, koska rakenne vaikutti monimutkaiselta. 

Sunnuntaina tehtiin turistikierros. Käveltiin koko kaupunki ympäri ja lisäksi käytiin autolla katsomassa maisemia ja rantoja. Hieno kaupunki kyseessä. Kuulemma aika tylsä paikka eikä koskaan tapahdu mitään, mutta kaipa tullakin asua voisi. 

Sitten kuvia.