¡Ojalá te coloques!

Aion lähteä lauantaina Sevillaan. Kamat oli pakattu, sänky varattu hostellista ja kaikki muutkin valmistelut tehty, mutta tietysti homma kusi. Alunperin tarkoitus oli herätä taas kerran luonnottoman aikaisin seitsemältä ja pyrkiä yhdeksältä lähtevään bussiin, joka olisi ollut Sevillassa perillä kahdeltatoista. Heräsin huoneestasi 12:30. Ajattelin, että vielä ei ole menetetty mitään ja aioin ehtiä kolmelta lähtevään bussiin. Saavuin Málagan bussiasemalle 14:45, mutta lipunmyyntikojuille oli yli puolentunnin jonot. Tuon bussin jälkeen olisi vielä kuudelta lähtenyt yksi, mutta siinä ei olisi ollut enää järkeä. 42 asteen helle ja valvottu perjantain ja lauantain välinen yö painoi sen verran, että istuin asemalla olevassa ravintolassa yli kaksi tuntia, koska en jaksanut lähteä kotiin. Katsotaan jos pääsisi perille Sevillaan vaikka ensi viikonloppuna. Ainakin jossain vaiheessa sinne on mentävä. Lisäksi vielä haluaisin nähdä ainakin Gibraltarin.

Tällä viikolla kielikouluunkin on tullut vähän eloa. Täällä on yksi ransakalainen (Cloe), yksi ukrainalainen (Oxana), yksi portugalilainen ja kaksi puolalaista. Puolalaiset aloittivat opiskelun ihan nollasta. Ranskalainen puhuu joten kuten ja ukrainalainen puhuu hyvin. Portugalilainen luonnollisesti puhuu erinomaisesti, koska eroa portugalilla ja espanjalla tuskin on enempää kuin norjalla ja ruotsilla. Portugali vaan on huomattavasti rumemman näköistä ainakin kirjoitettuna. Itsekin koitin lukea jotain uutisia portugaliksi ja samojen tai samalta näyttävien sanojen lukumäärä on huomattava. Pystyn ymmärtämään uutiset kohtuullisesti. Saas nähdä mitä tapahtuu ensi viikolla, koska ainakin tällä hetkellä ranskalainen on ilmeisti Kreikassa ja portugalilaistakaan ei ole näkynyt aikohin. Se on melkein kolmekymmentä ja sille taisi olla keittiön saastaisuus ja pieni ikkunaton huone liian iso pala purtavaksi. Ukrainalaisen mukana tänne tuli sen espanjalainen poikaystävä Zuhaitz. Zuhaitz on Baskimaasta. Äijän aksentti on uskomattoman selkeä, yksi selkeimmistä mitä olen koskaan kuullut. Jotain ihan muuta verrattuna malagalaisten mongerrukseen. Sen kanssa pystyy keskustelemaan sujuvasti kokoajan kyselemettä, että mitä se oikein sanoi.

Tällä viikolla vaihdoin huoneen takaisin siihen, jossa asuin aluksi. Loputakin taisin myös voittaa lutikkasodan, sillä kahtena viimeisenä yönä en ole saanut uusia puremia. Olenkin myrkyttänyt patjaa aika huolellisesti ja huonetta myös. Olen käynyt muutaman kerran tuolla kukkulalla juoksemassa. Ei kyllä ole ehkä mitkään juoksukelit kun lämpötila lähentelee neljääkymmentä. Nyt kun se Sevillan reissukin jäi väliin niin ei ole paljon kerrottavaa. Perjantaina oltiin ulkona tyyppien kanssa. Matkassa oli José Mari, polakit, Oxana, Zuhaitz, Marcos ja Marcosin saksalainen naisystävä, jonka nimeä en ikinä muista. Kierros oli vähän samantyylinen kuin viime kerrallakin. Ensin mentiin tapas-paikkaan nimeltä Chops (eli ei siis Copas niin kuin viimeksi muistin), sen jälkeen hienompaan baariin nimeltä Pimpi maistelemaan makeita viinejä, sitten Flamenco-klubille. Tällä kerralla esiintyjä oli parempi kuin viimeksi ja sanoistakin sai jotain tolkkua. Flamenco-klubin jälkeen mentiin johonkin drinkkipaikkaan, jossa juomat maksoi yhden euron. Siellä olisi voinut valita vaikka mitä erikoisia ja hienoja juomia, mutta puolalaiset pakotti kaikki ottamaan Sobieski-nimistä (tjsp) vodkaa, koska se oli puolalaista. Vissiin sillä oli jotain tekemistä kirsikoitten kanssa. Lopuksi mentiin vielä johonkin discoon ja palattiin kämpille kuudelta. Tuolla oli ehkä jotain tekemistä sen kanssa, että Sevillan bussiin en kerennyt. Illan aikana vertailtiin eri sanoja sanoa cheers, kippis, prost jne. Kun koitin opettaa tyyppejä sanomaan hölökynkölökyn niin José Mari väitti, että se kuulostaa samalta kuin sanoisi espanjaksi "Ojalá te coloques". Suomeksi tuo voisi tarkoittaa jotain tyyliin "toivottavasti pajautat" tai "kunpa pajauttaisit". En oikein tunne tuota sanastoa suomeksikaan, mutta englanniksi se on kuitenkin to get high.

Iba a ir a Sevilla el sábado. Tenía todo arreglado, tenía una cama reservada en un hostal, había hecho la maleta y todas otras preparaciones pero nada salió bien. Iba a levantarme a las siete de la mañana, ya que el autobus salió a las nueve y llegó a Sevilla a las doce. Sin embargo, me levanté a las 12:30 en mi habitación en Málaga. Me puse furioso por mí porque siempre tengo problemas en escuchar el despertador pero también pensé que todavía podría ir... solo tendría que coger el autobus de las 15. No me hace falta decir que eso no salió bien tampoco. Llegué a la estación de autobuses a las 14:45 pero la cola de taquillas era enorme. Debería haber hecho cola por lo menos treinta minutos. Estaba hecho polvo porque hacía mucho calor, casi 42 grados y también la noche anterior había salido con unos amigos. Estuve sentado en un restaurante por más de dos horas porque no tenía fuerzas para irme a casa. 

Esta semana en la escuela de idiomas ha habido más gente. Vinieron dos personas de Polonia, una de Francia, una de Ucrania y una de Portugal. Los de Polonia son totalmente principantes en hablar español y se quedan aqui por cuatro o tres semanas. La francesa tampoco habla mucho pero con ella puedo conversar de las cosas cotidianas y fáciles. La de Ucraina habla muy bien y siempre entiende lo que le digo. Hace tres años que vive en Italia y creo que es porque no tiene muchos problemas con el español tampoco aunque a veces usa las palabras del italiano. La portuguesa habla también muy bien puesto que su lengua materna es casi igual al español, solo es que el portugues es más feo. Pienso que es igual porque incluso yo puedo entender las noticias en portugues aunque nunca lo he estudiado. Con Oxana (la de Ucrania) vino un hombre español (Zuhaitz) que tiene el acento más claro de todos. No tengo nada de problemas en entenderlo. Es muy diferente al balbuceo de los malagueños :P Nunca me hace falta preguntarle que puedes repetir así que las conversaciones con él son más complejas porque no tengo que consentrar toda mi energia en entender lo que dice.

Esta semana tambien ha hecho mucho calor. Aún más que la semana pasada. En especial el fin de semana el calor ha sido increíble, unos 42 grados. Aunque hacía mucho calor fui a correr en las colinas que están cerca de aquí. Como no pudo ir a Sevilla, no tengo muchas cosas que escribir. Solo he estudiado muchas palabras otra vez y también he hablado español lo más posible. El viernes salí con la gente de la escuela, los polacos, Oxana, José Mari, Zuhaitz y Marcos y su novia. Primero fuimos a Chops para tomar unas cervezas y comer unas tapas. Luego fuimos a Pimpi para probar vinos dulces. Antes no me gustaban nada los vinos pero aquí he probado unos vinos dulces y sí a mi me encantan. Aún así no me gustan los vinos amargos como tinto. Fuimos al club de Flamenco y esta vez la cantante era mejor y podía entender unas frases que cantaba. Intenté enseñar a José que como se dice ¡Salud! en finés. Se escribe hölökynkölökyn pero José replicó que sonó como ¡Ojalá te coloques! No sé... puede que sí jaja. Creo que por salir esa noche no pude irme a Sevilla ya que llegué a casa a las seis de la mañana y debería haberme levantado a las siete :S Espero poder ir a Sevilla el próximo fin de semana. Tengo muchas ganas de verla y también tengo que ver Gibraltar. Habría sido mejor ir este fin de semana porque so sé si tengo tiempo para los dos. Mi vuelo para Valencia sale el 27 de Agosto... 

Y cambié de habitación y creo que por fin gané la guerra contra las chinches! No he tenido nuevas picaduras por dos noches ahora.