Espanjalaiset vaativat passia tai passin numeroa melkein joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa ja käänteessä. En muista mainitsinko blogissa siitä, että kun menin ostamaan espanjalaista prepaid-puhelinliittymää, liike vaati minua tuomaan heille passin näytille. Tuossa ei ole mitään järkeä. Prepaid-liittymän idea on olla henkilötiedoton ja anonyymi liittymä ilman mitään sitoutumista ja sopimuksia. Silti liike halusi näpytellä koneelleen joitakin tietoja ja pakottivat hakemaan sen passin kotoa.
Tuosta viisastuneena rupesin kantamaan yhtä passinkopiota lompakossa. Se onkin toiminut erinomaisesti suurimmassa osassa tilanteista. Tällä viikolla törmäsin kuitenkin tavallisessa Consum-nimisessä ruokakaupassa samaan vanhaan passiongelmaan kun koitin maksaa kortilla. Ennen he eivät ole vaatineet passia tai edes ajokorttia, koska siellä maksupäätteeseen voi näpytellä luottokortin PIN-koodin. Viime kerralla jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin minulta ruvettiin tivaamaan sitä iänikuista passia ja ajattelin että mitäpä tuosta kun on se kopio matkassa. Kopio ei kuitenkaan rouvashenkilölle kelvannut vaan se alkoi ruikuttamaan jotain alkuperäisestä passista. Sanoin sille, että se numero näkyy siinä kopiossakin enkä todellakaan lähde sitä alkuperäistä hakemaan 10 euron ostoksien vuoksi. Sain kuitenkin ostokset hikisesti maksettua. Enkä aio kyllä kantaa alkuperäistä passia aina mukana, koska se ei ensinnäkään mahdu lompakkoon ja on vielä suht' tärkeä dokumentti mitä ei parane hukata.
Tällä viikolla piti aloitella myös se espanjan opiskelu uudestaan. Noh, enpä aloittanut. Syy on kyllä hyvä, koska meillä oli perjantaina projektiesitelmät ja sen parissa piti paiskia hommia kuuteen asti keskiviikkona ja torstaina, jotka ovat siis suunnitellut päivät espanjan opiskelulle. Ensi viikolla viimeinkin aion sen aloittaa, kun kerran ei ole oikeita tuntejakaan juurikaan. Ensi viikolla pitää väsätä ryhmissä joku naurettava kännykkävideomainos jostain naurettavasta aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti