Täällä meidän kuuden hengen kommuunissa on viime aikoina aiheuttanut vähän kränää eräs Alberton piirre. Pojan laiskuus on nimittäin jotain aivan häkellyttävää. Itsehän olen myös megalaiska, mutta Albertito on toiselta planeetalta. Ei tarvitse kun pari päivää odotella keittiön siivouksesta, kun kaikki astiat, kipot ja kulhot ovat paskaisina levällään pöydillä ja tiskialtaat tukossa. Vaikka meillä on tiskikone, meidän argentiinalaisvahvistus ei jaksa pistää astioitaan sinne, vaan hänestä on mielekkäämpää jättää astiat pöydille lojumaan ja haisemaan.
Keittiössä on pieni liitutaulu, johon joku aina jaksaa kirjoittaa valituksia keittiön kunnosta, mutta sekään ei saa Albertoa tuntemaan minkäänlaista häpeää saatika parantamaan tapojaan. Myös muutaman kerran olen kuullut saksalaisten toruvan kovaäänisti sottaisen käytöksen johdosta.
Eipä tuossa mitään. Alberto on mukava tyyppi, eikä mitään muuta ongelmaa äijän kansa ole kuin se, että se ei siivoa jälkiään vaan jättää ne muitten siivottavaksi. Itse olen suhteellisen siisti ja varsinkin likainen keittiö käy hermoille. Kun tulee nälkäisenä kotiin, ensimmäinen asia mitä haluaa tehdä ei ole kattiloitten ja pannujen tiskaaminen täyteen tupatuissa tiskialtaissa.
Ei tietysti voi yleistää, mutta jos oletetaan, että Albertolla on normaali argentiinalaismentaliteetti, niin voin vaan kuvitella miltä kommuunit siellä paikan päällä näyttää. Alberto on sanonut, että asui Buenos Airesissa kahden muun jätkän ja yhden tytön kanssa. Pobrecita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti