Pakko vielä kirjoittaa yhdestä italialaisesta typeryydestä.
Alle 14-vuotiaat lapset eivät saa mennä kouluun eikä harrastuksiin yksin. Heidän pitää mennä perille asti aikuisen valvonnassa. Eilen vietiin Silvian pikkuveli (9-v.) korisharkkoihin ja ihmettelin, miksi meidänkin piti mennä sisälle treenisaliin asti. Selvisi, että valmentajan piti nähdä, että poika ei saapunut harjoituksiin yksin. Sama homma koulun kanssa. Koulussa kuulemma riittää, että lapsen saattaa sisäänkäynnille. Toki myös koulupäivän/harjoitusten jälkeen penska pitää hakea sieltä.
Naurettavaa. Itse olen pitänyt Suomea kaikin tavoin holhousvaltiona, jossa kaikelle on lait, säännöt ja rajoitukset, mutta tuollaisesta idioottimaisuudesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se on laki lasten turvallisuuden parantamiseksi, mutta rajansa kaikella. Ei mikään ihme, että kaksvitoset ja kolmekymppiset saattavat hyvinkin asua äidin helmoissa vielä. Suomessa kaikki lyhyen matkan koululaiset menivät kouluun ilman vanhempia heti 7-vuotiaasta asti. Pyörällä ei tainnut saada mennä aluksi yksin, mutta muita rajoituksia ei ollut. Parhaat leikit pienenä oli aina koulustapaluumatkalla milloin mitäkin patoja rakennellen. Tuolla samalla "ajatelkaa lapsia"-logiikalla voitaisiin pakottaa ihmiset tulemaan kotiin ennen pimeää ja käyttämään kypärää kävelyllä. Sekopäisen autoliikenteen valvonnasta puhumattakaan.
Tuo laki ei pelkästään tee varhaisteinin elämästä ylirajoitettua, vaan se vaikeuttaa huomattavasti myös vanhempien elämää. Aina pitää olla kuskaamassa kersaa minne mihinkin ja hänen aikataulujensa mukaan. Entäs jos tuo ei vanhemmalle maistu?
Se tuosta asiasta. Tänään mentiin aamupalalle läheiseen kahvilaan. Siellä omistaja ja työntekijät on aina katsoneet meitä ja varmasti juoruilleet jotain tiskin takana. Tänään ne uskaltautuivat tulemaan juttusille ja kyselivät ollaanko italialaisia vai mistä ollaan. Sanottiin, että Silvi on paikallinen ja itse olen Suomesta. Tarjoilija pääsi käyttämään pari osaamansa fraasia englanniksi ja vaikutti olevan hyvillään. Hetken päästä sen äiti tuli töihin samaan kahvilaan ja tämä työntekijä alkoi heti leuhkimaan tiedoillaan meidän elämistä. Hauska tapaus. Tuolla kylillä kaikkia todellakin kiinnostaa kaikkien asiat ja kaikki on kaikkien kavereita. Kyläelämä ei kyllä mulle ihan tuollaisenaan sovi, mutta on se ihan piristävääkin joskus.
Bussi lähtee tunnin päästä Reggioon ja sieltä junalla Milanoon päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti