Valencia

Nyt on jo reilu viikko kulunut Valenciassa ja viimeisimmästä blogipäivityksestäkin on jo aikaa. On vaan ollut niin paljon kaikkea, että ei ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa mitään.

Saavuin Valenciaan lauantai-iltana 27.8. noin kymmenen aikoihin illalla. Lento oli ajallaan ja laukkukin tuli perille ja oli muuten jo toisen kerran peräkkäin ensimmäinen laukku hihnalla. Ihan hyvää tuuria ollut. Valencian lentokentältä pääsee helposti metrolla muualle kaupunkiin. Ostin kymmenen matkan lipun hintaan 7-8 euroa. Kysyin lipunmyyjältä, että onko mahdollista ostaa kuukausiveloituksellista korttia. Tyyppi valehteli että ei, mutta myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että sellaisiakin on tarjolla. Päästelin metrolla keskustaan ja kävelin lyhyehkö matkan Pension Universal -nimiseen hotelliin, joka sijaitsee ihan Plaza de Ayuntamienton (keskusaukio) vieressä. Hotelli oli halpa ja mielestäni hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Maksoin 25 euroa yöltä omasta pienestä ja siististä huoneesta. Olisin halunnut luonnollisesti hostelliin, mutta kaikki hostellit olivat La Tomatinan vuoksi täynnä. Ehkä näin oli parempi, koska pystyin rauhassa selaamaan yöllä Valencian kämppätarjontaa. Hotellille päästyäni aloinkin heti hommiin ja kolmen tunnin kuluttua olin sopinut kuusi asuntonäyttöä seuraavalle päivälle pelkkiä tekstareita lähettelemällä. Kaksi näytöistä oli Mestallan (jalkapallostadion) ja Aragón-metroaseman lähistöllä ja neljä keskustassa. Lopulta kävin viidessä näytössä ja otin viidennen kämpän, koska se oli täydellinen minulle. Keskustassa oli myös yksi kämppä joka miellytti, mutta kuitenkin päädyin laadun vuoksi tähän toiseen. Ja jälkikäteen ajateltuna on fiksumpaa asua täällä kuin keskustassa. Kämppiksinä on puolen vuoden ajan kaksi espanjalaista, yksi argentiinalainen ja kaksi saksalaista. Toinen saksalainen ja argentiinalainen lähtee puolen vuoden päästä ja tilalle tulee sitten uusia.

Huone

Näkymä ikkunasta

Keittiö

Olkkari

Olkkari

Viime viikon keskiviikkona oli La Tomatina, eli tomaattisota. Menin sinne argentiinalaisen kämppiksen ja sen kavereitten kanssa. Piti herätä luvattoman aikaisin jo puoli seitsemältä, jotta kerettiin Buñoliin lähtevään junaan ajoissa. Buñol oli jo tuolloin aamulla aivan täynnä ja aurinkoa riitti. Itse tomaattisota oli aika hirveä, en ikinä menisi sinne uudestaan. Hirveä määrä ihmisiä tönii toisiaan ja mättää menemään tomaatteja. Jos joku tuonne haluaa joskus mennä, niin suosittelen jättämään flipflopit kotiin. Itse tietysti ajattelin flipfloppien olevan hyvä idea kun ne voi helposti pestä jälkikäteen, mutta eihän ne meinanneet pysyä jalassa liukkaassa tomaattimösössä. Sinne mennessä myös kannattaa jättää kaikki tavarat kotiin. Itselläni oli mukana vain pari kymppiä rahaa lippuja ja ruokaa varten. Ja mukaan kannattaa ottaa myös jossain vanhassa huonossa repussa vaihtopaita. Pois lähtemiseen kuluu enemmän aikaa kuin paikalle menemiseen, koska tomaattien viskelyn jälkeen kaikki haluavat pois samaan aikaan, joten junat ovat täynnä ja voi joutua jonottamaan parikin tuntia. Osa tietysti jää vielä paikan päälle, koska Buñolin kylässä on vissiinkin tuolloin aika isot juhlat.

Täällä vietettynä aikana on aika hyvin päässyt tutustumaan vaihtakulttuuriinkin. Kaikenlaisia kissanristijäisiä riittäisi joka ikiselle päivälle parit kappaleet vaikkei lukukausi ole vielä edes alkanut kaikilla. Olenkin tällä viikolla tutustunut useampiin ihmisiin kuin koko kahden kuukauden aikana Málagassa. Ja espanjaa pääsee hyvin puhumaan joka päivä vaikka aamusta iltaan jos siltä tuntuu.

Kuva meiän olkkarista jonain iltana

4.9. biitsiltä

Eilen alkoi koulu. Projektit vaikuttaa vähän typeriltä ja vielä harkitsen vähän, että osallistunko koko projektiin vai otanko ihan oikeita kursseja. Projektista kyllä saisi aika helpot opintopisteet verrattuna irtokursseihin, joten kai se on sitten tehtävä. Ryhmässä on vähän reilu 40 jäsentä, joista 10 on hollantilaisia ja 12 puhuu hollantia äidinkielenään. Vähän typerää ehkä niille, tuskin edes huomaavat olevansa ulkomailla muuten paitsi sään puolesta. Suomalaisia on yllättävän paljon, kuusi. Tosin vain kaksi  niistä puhuu suomea. Vaasalaiset puhuu vähän, mutta vähän nihkeästi. Eilen oli EPS:n (European Project Semester) tervetuliaisillallinen. Ennen se oli kuulemma ilmainen, mutta tänä vuonna kriisin vuoksi osallistujat joutuivat maksamaan 12 euroa. Eipä tuolla niin merkitystä. Ensimmäistä kertaa reilun kahden kuukauden aikana jouduin puhumaan vähän suomea ja se oli vähän omituista, koska en ole puhunut suomea muuten kuin iskän kanssa puhelimessa silloin tällöin. Kyllä se vielä joten kuten taipui.

Ensi kerralla en kyllä pidä yli viikon taukoa kirjoittamisesta, koska asioita on liikaa. Nytkin voisi jokaisesta päivästä erikseen kirjoittaa varmaan pari kappaletta tekstiä, mutta ei siihen kyllä jaksa ryhtyä, enkä kyllä enää muistakaan kaikkia yksityiskohtia. Vielä en ole kuviakaan Valenciasta ottanut.