Pari reissua

Viikonloppuna tuli reissattua vähän lisää. Lauantaina käytiin Pietra de Bismantova -nimisellä vuorella ja sunnuntaina piti mennä sinne Le Cinque Torresiin, mutta eipä menty. Aamulla olisi ollut pirun aikainen herätys ja lauantai venähti vähän pitkäksi. Olisihan sen sunnuntain jaksanut painaa helposti siellä paikan päällä, mutta kotiin olisin palannut vasta joskus kahdentoista aikaan ja maanantai-aamuna oli kuudelta herätys. Tuskainen työpäivä olisi kyllä tullut. Nukuttiin siis vähän lisää ja mentiin iltapäivällä Bolognaan.

Tuo vuori sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä etelässä, eli ihan siedettävällä etäisyydellä. Komea paikka oli ja sääkin oli ihan hyvä. Viikonloppuna ja alkuviikosta on ollut vähän epävakaista ja kokoajan ei ole ollut sitä helposti 30 asteen ylittävää tappohellettä. Kiivettiin vuoren huipulle ja olihan sieltä hienot näkymät.

Sunnuntaina päräytettiin rauhallisesti Bolognaan. Tietullien hinnat vähän jännitti, koska ne on kuulemma Italiassa aika korkeat. Päätettiin kuitenkin Reggiossa lähteä painamaan vanhempia ja pienempiä teitä pitkin maksamatta mitään. Navigaattori antoi matka-ajaksi 20 minuuttia pidemmän ajan, mutta matkallisesti eroa ei hirveästi ollut. Bologna oli tähän asti näkemistäni kaupungeista selvästi suurin. Siellä oli jopa linjan tai parin suuruinen metro. Se on käsittääkseni myös opiskelija kaupunki ja Silvian ja kumppaneitten käymä yliopisto Riminillä on osa Bolognan yliopistoa. Hieno kaupunkihan se oli ja kuvat kertonevat enemmän.

Eilen tiistaina illalla käytiin Castello di Torrechiarassa. Saavuttiin perille niin myöhään, että linna oli jo kiinni. Paikka oli suhteellisen outo, koska linnan muurien sisällä oli myös kylä, jossa oli ihan oikeita asukkaita vielä. Itse en ehkä moisessa ympäristössä haluaisi asua sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Siellä oli myös yki ravintola, jossa myös lopuksi syötiin. Etukäteen ajattelin paikan olevan megakallis, koska siellä oli parkkipaikalla Audeja ja Porscheja. Rikkaat olivat kuitenkin ilmeisesti tulleet paikalle ainoastaan uskomattoman hienon sijainnin vuoksi.

Tänään en mennyt töihin kun on vähän kuumetta. Mistä lie sekin tullut. Näin lyhyenä harjoitteluaikana ei paranisi olla likaa pois. Maanantaina työpäivän jälkeen kävin vihjaamassa ylemmälle taholle, että hommat ei oikein sovi tutkintooni ja kovasti lupailtiin, että asialle tehdään jotain. Tiistaina menin normaalisti hommiin ja siinä aamupäivällä Speronin omistaja (ilmeisesti) tuli juttusille. Kyseli, että kuka olen jne. ja mitä pirua teen niin pikkuisessa tuppukylässä keskellä ei-mitään. Sanoin myös, että tervetuloa töihin harjoittelujakson jälkeen jos hommat maistuu. En tiedä puhuiko se sitten niistä pakkaushommista vai jostain oikeista töistä.