Loppuvuodatus

11.7.2012 (ei ollut nettiyhteyttä)


Valenciasta paluusta on nyt lähes kaksi viikkoa aikaa. Pikku hiljaa alkaa tilanne normalisoitua ja mieleen tulee uusia suunnitelmia. Olen aika lailla päässyt yli siitä totuudesta, että Valencia on ollutta ja mennyttä. Käteen jäi upeita muistoja ja erittäin hyviä ystäviä pitkin maailmaa. Parhaimmat uudet ystävät löytyvät Italiasta, joka nyt ei sinäänsä varmaan yhdellekään blogia lukeneelle tule yllätyksenä. Joskus lokakuun alussa tai syyskuun lopussa tutustuin jossain bileissä yhteen italialaisista koostuvaan porukkaan ja niitten kanssa sitten tuli suurin osa vapaa-ajasta hengailtua, loppua kohden kokoajan enemmän ja enemmän. Jotenkin niitten kanssa vaan palaset loksahti heti paikalleen ja oltiin alusta lähtien samalla aaltopituudella. Niille aukesi mun paskat vitsit ja sarkasti, eikä ne varmaan kertaakaan tajunnut niitä väärin. Toinen ääripää on tuntemani hollantilaiset, joitten sanavarastosta ei varmaan löydy edes sarkasmia tarkoittavaa sanaa. Samaan kastiin voi melkein lyödä saksalaiset. Empiirisen tutkimuksen perusteella niille sarkasmi joskus aukeaa ja saattavat itsekin sanoa joskus jotain sarkastista. Parhaat kaverit tosiaan tulee Italiasta. Näitten kavereiden avulla ja suhteilla sain vielä työnharjoittupaikan Italiasta tälle kesälle ja nyt ilmeisesti päättötyöllekin on löytynyt yksi mahdollisuus täältä. Mikäs sen hienompaa kuin oleskella etelässä ja tehdä vielä jotain hyödyllistä. Muista maista voisi mainita Meksikon, Liettuan, Kreikan ja Sveitsin. Hienoa porukkaa. Toki joka maasta löytyy varmasti kaikenlaisia ihmisiä, mutta tämä on vaihtovuoden ajalta omaan kokemukseen perustuva mielipide.

En nyt muista mitä siihen Valenciassa viimeisenä yönä kirjoitettuun postaukseen tuli rustailtua, koska ei ole internettiä tässä nyt käytettävissä, mutta tosiaan kaikille suosittelen vaihtoonlähtöä. Kielitaito tai opintopisteet eivät ole este vaan hidaste. Jos tarkastellaan asiaa pitkällä aika välillä niin se on ihan sama, vaikka menisi koko vuosi koulun käynnin kannalta hukkaan. Samanlaista kokemusta, pitkäaikaista sellaista, ei saa mistään. Rikastuttaa kummasti näkökulmaa eri kansallisuuksiin ja muutenkin erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Koko ajan tutustuu uusiin, mielenkiintoisiin tyyppeihin eikä tarvitse huolehtia niistä "omista asioista", joita kotimaassa ollessa tarvitsisi miettiä. Tavallaan se on myös mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, tuntematta ketään. Kenelläkään ei ole kenestäkään mitään henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä tai mielipiteitä, korkeintaan kansallisuuskohtaisista stereotypioista saattaa tulla keskustelua. Joku saattaa miettiä, että kerkeäähän sitä maailmaa näkemään vanhempanakin, mutta ei sitä kyllä samalla tavalla voi nähdä. Ei itselleni ainakaan tule mieleen, missä tilanteessa voisi tutustua samalla tavalla eri puolilta maailmaa tuleviin samanhenkisiin ihmisiin. Ne, jotka eivät vaihtoon ikinä lähde, jäävät erittäin paljosta paitsi.