Via Raffaello 19 ja Speroni

Alkaa olemaan viikko takana Italian lämmössä. Ihan hienosti on mennyt ja työtkin olen päässyt aloittamaan. Asun siis Castelnovo di Sotto -nimisessä kylässä Reggio nell'Emilia -nimisessä maakunnassa, joka sijaitsee Pohjois-Italiassa. Täällä ei ole merta, joten ilmasto on sen mukainen. Päivällä on törkeän kuuma ja ei hirveästi tuule. Ensimmäisen päivän sateiden jälkeen joka päivä on paistanut aurinko taukoamatta ja lämpötila on huidellut jossain 35 asteen tuntumassa. Onhan se vähän liikaa, mutta enpä valita. Kivaa kun on lämmintä.
Mun kämppä on lähellä kylän keskustaa hyvällä alueella. Talot on uusia ja hienon näköisiä. Kämppä on iso. Kai tätä suomalaistermein voisi kaksioksi kutsua. Keittiö on iso ja kaappeja ja laatikoita on paljon. Keskellä lattiaa on neljän hengen pyöreä ruokailupöytä. Telkkarin paikka on nurkassa antennipistokkeesta päätellen, mutta telkkaria ei ole ainakaan vielä. Olen kuullut vähän huhua, että sellainen saattaisi tulla jossain vaiheessa. Makuuhuonekin on iso ja siellä on parisänky ja yksi seinällinen kaappeja. Itselläni on niin vähän tavaraa täällä, ettei niille oikein ole käyttöä. Kaikki kamat olisi helposti mahtuneet yhteen kaappiin. Lisäksi siellä on valkoinen vanhanaikainen peilypöytä. Vessa on valtava ja toissa päivänä sain sinne jopa pyykinpesukoneen. Se oli käytetty, mutta toimii kuitenkin. Poistovesiputkesta puuttuu joku sovitin ja sitä en ole vielä saanut kiinni, mutta likavedet voi laskea myös suihkun viemäriin. Nämä kolme huonetta yhdistää pikkuinen käytävä. Asun maatasossa, joten mulla on jopa oma rivitalotyyppinen aidattu piha. Pistänpä kuvin niin saa vähän paremman käsityksen.

Via Raffaello 19

Oikealle hyllyn päälle on ilmestynyt jostain kahvinkeitin ja mikrouuni

Tällä viikolla on jouduttu käymään miljoona kertaa toimistossa, jonka kautta tämä kämppä on vuokrattu. Jotain allekirjoituksia ne aina kaipaa eikä tietenkään osaa hoitaa kaikkia asioita kerralla. Italialainen työtehokkuus on luokatonta. Pienen asian hoitamiseen kuluu älyttömästi aikaa kun porukka jää jauhamaan paskaa ja vähät välittää siitä, että muut joutuu odottamaan. Nettiä ollaan koitettu myös hommata tänne, mutta se ei edullisesti onnistu muuten kuin hankkimalla mokkulan. No se on hankittu ja tänään ilmeisesti saan sen käyttöön. Netin kuntoon saaminen taisikin olla viimeinen hoidettava asia tähän hätään.

Maanantaina oli ensimmäinen työpäivä. Kyllä muuten jännitti mennä sinne, kun tiesi, että italialaiset puhuu vielä paskempaa englantia kuin espanjalaiset ja italiaakaan en kunnolla osaa. Hyvin se kuitenkin alkoi, kun hommat oli sen verran yksinkertaisia, että apinakin ne olisi osannut hoitaa. Aluksi olen vissiin pari viikkoa Speronin tehtaan puolella pakkailemassa vesipumppuja ja "tutustumassa tehtaan toimintaan". Sen jälkeen menen toimistoon tekemään loppuajaksi jotain, mutta en tiedä mitä. Parin päivän jälkeen kyllä olin jo aika kypsä tohon pakkaamiseen, koska siitä ei ole itselleni yhtikäs mitään iloa. Mulle ei makseta palkkaa enkä edes opi mitään. Palkattomana työharjoittelijana tulee vähän orjamainen olo, kun pistetään tekemään tuollaista suorittavaa hommaa, vaikka mun pitäisi olla siellä oppimassa oman alani asioita. Ensi viikolla käynkin sanomassa, että en tuota pakkaushommaa enempää viitsi tehdä, kun siitä ei jää mitään muuta käteen kuin rakot. Työharjoitteluaikani on kuitenkin suhteellisen lyhyt, 8 - 10 viikkoa, niin ei sitä viitsisi tuolla tavalla hukkaankaan heittää. Työkaverit siellä työpisteellä on kyllä hyvää porukkaa ja niitten kanssa tulee hyvin toimeen.

Työajat on 7:00 - 12, 1,5 taukoa, 13:30 - 16:30. Tuo "siesta" on pakko pitää. Aika huvittavaa kun noin iso paikka pistetään täysin kiinni ja kaikki lähtee kotiin syömään ja nukkumaan. Siellä on vielä semmoinen summeri joka kirkuu tauon merkiksi. Samantien sen soidessa tippuu hanskat tiskiin ja porukka painelee himaan. Italian heikohkon taloustilanteen huomioon ottaen ei tuo nyt mikään suuri yllätys ollut :)
On täällä tullut tehtyä jo vaikka mitä muutakin ja olen käynyt parissa isommassa kaupungissakin tässä lähellä, Reggio Emiliassa ja Parmassa. En nyt kuitenkaan tähän hätään jaksa niistä kirjoittaa. Eikä kukaan kyllä jaksaisi lukeakaan.