Paholainen asialla

Päivitellääs vähän tätä sairaskertomusta.

Eilen aamulla heräsin kovassa kuumeessa. Kuumetta oli jotain luokkaa 38,5 astetta. Heräsin kuudelta noin kolmen tunnin yöunien jälkeen ja lähdettiin ajelemaan Reggio Emiliaan ottamaan niitä verinäytteitä. Lähtöä olisi voinut vähän vauhdittaa, koska johan se paikka oli jonoa täynnä. Sain numeron 60 ja tiskillä oltiin menossa vasta vitosessa. Joku kolme tuntia meni tuohon hommaan varmaan yhteensä. Multa otettiin neljä putkiloa verta ja tungettiin pumpulipuikko kurkkuun. Sanottiin tiskillä, että tuloksilla on mega kiire ja Poviglion tohtori Grillo oli sen siihen lähetteeseenkin kirjoittanut. Muija tiskin takana kuitenkin nurisi jotain ja löi päivämääräksi 9.8. 9.8. on lähtöpäivä pidemmälle reissulle ja siksi asialla oli kiire, mutta eipä se voinut sitä siltä edes yhdellä päivällä vauhdittaa. Hommasta veloitettiin 50 €. Oli aika huvittavaa kävellä tuon näköisenä kaduilla ja jopa siellä sairaalassa. Kaikki tuijotti. Aika paljon porukka täällä muutenkin sinisilmäistä blondia tuijottaa, mutta ne läiskät antoi vielä lisää huomioarvoa. Apteekissa kylläkin kohtelu oli jopa tylyä. Jotain ne alkoi valittaa siitä, että tarttuvien tautien alaisena ei saisi heilua kaduilla. Oliko se samalla tarjous tuoda lääkkeet kotiin?

Eilen illalla mun luona kävi vuokranantajan mies, joka on lääkäri. Vuokranantaja on Silvian äidin joku kaveri, niin se on italialaiseen tyyliin aika hyvin ajan tasalla kaikesta mikä liittyy muhun. Se myös lähettelee tekstareita Silvialle kysellen mun vointia. Aika sympaattinen tapaus. Sen mies on siis lääkäri Reggio Emilian sairaalassa ja se oli vähän vauhdittanut niitä mun näytteitä ja tulokset sain jo eilen illalla. Se toi ne mulle ihan kotiin asti ja totesi, että mulla on 100 %:n varmuudella mononukleoosi. Sitten se antoi reseptin antibioottiin kurkkua varten ja käski vetää kortisoonia naamaan niin iho lähtee paranemaan nopeasti. Kortisooni toimikin jo saman iltana silminnähtävästi.

Tänään sain antibiootit ja aloitin kuurin päivällä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, koska mononukleoosin kanssa ei tosiaan niitä antibiootteja kuulu käyttää ollenkaan tai iholle käy hassusti. Nyt on sitten koko päivän kutissut aivan törkeästi ja se on oikeasti sietämätöntä. Hetkeäkään ei pysty olemaan ihan rennosti paikallaan. Silvian äiti oli soittanut tohtori Grillolle ihan muuten vaan kertoakseen miten mulla menee. Se oli sitten siinä samalla maininnut nämä uudet antibiootit, jotka se vuokranantajan mies määräsi. Grillohan oli siitä suutahtanut ja sanonut, että ei enää yhtäkään antibioottia saa ottaa ja hoito jatkuu pelkällä kortisoonilla. Grillo oli myös soittanut tolle toiselle lääkärille ja kysynyt mitä helvettiä se niitä antibiootteja on mennyt tyrkyttämään. Inhimillinen erehdyshän se oli tietysti ollut ja tosi mukava lääkäri kun ihan hyvää hyvyyttään tulee kotiin asti katsomaan ja auttamaan käytännössä tuntematonta tyyppiä. Siltikään näissä infernaalisissa oloissa ei äijä pahoilta ajatuksilta säästynyt.

Noh, kunhan tuon antibiootin vaikutus loppuu niin pitäs taas elämän helpottua. Ehkä jopa sitten ensi viikon torstaina pääsee polkaisemaan lomareissun käyntiin. Huomenna siis pelkkää kortisoonia ja mononukleoosin aiheuttamat kurkkukipu ja kuumeilu lähtee sitten kun on lähteäkseen.

Lääkearsenaali. Puuttuu se eka antibiootti.

Hommat kusseen lääkärin sanoin: "Benarrivato in Italia"