Montanejos

Viime viikonloppuna menin Happy Erasmus -nimisen järjestön järkkäämälle reissulle Montanejosiin. Järjestö mainosti kohdetta "paratiisina" eikä suostunut kertomaan paikan oikeaa nimeä etukäteen. Mitäpä tuosta. Niillä oli sivuillaan muutamia kuvia ja kyllähän se niitten perusteella paratiisilta vaikutti. Siellä piti olla kuumia lähteitä ja muuta sellaista. Matka oli lauantaista sunnuntaihin, eli tarkoitus oli viettää yksi yö paikan päällä jonkinlaisessa majoituksessa. Koko homma maksoi 45 € ja sisälsi kuljetuksen ja majoituksen lisäksi aamupalan ja kaksi patikointiretkeä vuoristossa.

Matkaan lähdettiin Tarongers-kampuksen pyöreältä rakennukselta aamulla yhdeksältä. Meille oli varattu bussi ja se tuli aika lailla täyteen. Montanejos sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Valenciasta pohjoiseen, eli matka-aika oli vähän reipas tunti. Lähempänä Montanejosia tiet muuttui kapeiksi vuoristoteiksi ja jälleen kerran porukalla oli haivattavissa matkapahoinvointia. Bussikuski varmuuden vuoksi painoi tööttiä ennen jokaista mutkaa, koska joutui oikomaan isolla autolla aika paljon mutkissa.

Perillä Montanejosissa majoitus oli aluksi pienoinen shokki. Sinne johtavat portaat oli täynnä isoja muurahaisia. Siis isoja. Ei mitään sellaisia Suomesta löytyviä, oransseja, suhteellisen isoja muurahaisia, vaan oikeasti jättimäisiä mustia muurahaisia. Ei niitä kuitenkaan alkusäikähdyksen jälkeen edes huomannut ja onneksi niitä ei itse majoituksen sisällä näkynyt. Paikan nimi oli El Refugio ja se koostui pienestä ravintolasta, yhdestä käytävästä, jossa oli kolme tai neljä 12 hengen huonetta ja kahdesta mökistä, joihin molempiin mahtui kuusi henkilöä. Sängyt oli joka paikassa samanlaiset. Niissä oli todella leveät patjat ja jokaiseen sänkyyn mahtui kolme vierekkäin. Me saatiin koko paikan paras nukkumapaikka, kaiken yläpuolella oleva kuuden hengen mökki. Eihän se mitään luksusta todellakaan ollut, mutta sellaista perus mökkimeininkiä.

El Refugio

Meidän mökki

Maisema terassilta

Tuonne päästyä heitettiin kamat nurkkaan, vaihdettiin rantakuteet ja paineltiin "kuumille lähteille". Lainausmerkkejä tarvitaan, koska lähteet eivät oikeasti olleet kuumia, eikä edes lämpimiä. Veden lämpötilan piti olla vähintään 25 astetta ympäri vuoden, mutta eipä ollut. Ehkä aavistuksen verran merivettä lämpöisempää, mutta ei todellakaan mitään lämmintä. Joku suomalainen perus järvi on talvellakin lämpimämpi. Oli se kuitenkin tosi hieno paikka.

Tuolla lilluskeltiin hetki ja palattiin majoitukselle syömään evääksi tuotuja leipiä. Aikaisen herätyksen vuoksi kaikki halusivat nukkua "vartin" ja lähteä kiertelemään paikkoja. Kukaan ei tietenkään laittanut herätyskelloa, joten vartti venähti kolmeen tuntiin. Sitten tulikin jo kiire. Patikointireissulle haluttiin mennä, mutta herättiin pari minuuttia ennen lähtöaikaa. Pistettiin kamat niskaan ja mökin terrassilta näki patikoijajonon pakeneman kaukana maantiellä. Saatiin ne vielä onneksi kiinni pienellä juoksuspurtilla. Patikointiretki lähivuoristossa kesti neljä tuntia ja sisälsi lukemattoman määrän nousua, laskua ja pientä akrobatiaa vaativaa esteiden ylittelyä. Mulla oli ihan normikengät mukana ja se kyllä alkoi jo puolen tunnin kivikossa kävelyn jälkeen tuntua. Oli jalkapohjat aika hellänä retken jälkeen. Mutta juu, hienoja maisemia oli.

Illalla syötiin kanaa, jänistä ja perunamuussia majoituksen ravintolassa. Enpä tiennyt, että täälläkin joskus muussataan peruna. Luulin sen olevan pohjoismainen tapa. Oli kyllä tosi hyvää. 

Sunnuntaina käytiin vilkaisemassa sitä pientä Montanejosin kylää ja syötiin paikallisessa pizzeriassa. Siellä se tarjoilija tuli heilumaan vuohennahkapussillaan, joka oli täytetty punaviinillä. Äijä halusi, että me juodaan siitä ja otetaan valokuva. Näin tehtiin.

Kahdeksan aikaan palattiin takaisin Valenciaan.

Huomenna on se pirun D.E.L.E. Pitää kerrata virallisten kirjeitten kirjoittelua ja eiköhän se läpi mene.