Italia kutsuu

Maanantaina varmistui työharjoittelupaikka Italiassa. Aika kauan sen kanssa sai vetkutella ennen kuin sai tietää mitään varmaa. Maanantaina kuitenkin soitettiin sinne ja ne ilmoitti kaiken olevan OK. Työt alkaa 9.7. ja päättyy sopimuksen mukaan 14.9., mutta varmaan oikesti tulen pois elokuun vikan viikon jälkeen. Alkaa se koulu taas siellä Suomessa eikä kyllä nappaa pätkääkään palata siihen samaan synkkään rakennukseen ja maailman ankeimpiin luokkiin. Enpä oikein missään vaiheessa oikeasti uskonut tuon työharjoitteluhomman toteutuvan, koska en itse ole henkilökohtaisesti ollut yhteydessä yhteenkään työnantajaan, vaan olen kaikki mailit kirjoittanut italiaksi Silvian kanssa. Tosin ollaan sinä tehty selväksi, että italian tasoni on surkea.

Työpaikkani on eräs  Speroni-niminen vesipumppufirma Castelnovo Sotto -nimisessä pikkukylässä lähellä Reggio Emilian kaupunkia. Se on sitten pääkallopaikka niille uutisissa olleille maanjäristyksille. Toivottavasti ne loppuu ennen kun menen sinne. 

Juuri varailin Suomeen lennot. Barcelonasta kello 12:00 28.6. lähtee Norwegianin lento Helsinkiin. Bussilla lähden Valenciasta kello 4:30. Eli samalla kuviolla mennään kuin joululomille tullessa. Tosi inhottava tunne oli varata lentoja. Nytkö se jo loppuu? Vuosi on mennyt niin nopeasti, ettei sanoja löydy. Tiesihän sen jo etukäteen, että aika tulee lentämään. Harmi, että lensi niin nopeasti. Onneksi sain varmistettua Italian keissin. Se tuo vielä parikuukautta lisää tähän vaihtokokemukseen, joka oli jo valmiiksi pari kuukautta normaalia pidempi Málagan kielikurssin takia. Jostain syystä ei vaan koskaan saa tarpeekseen ja aina haluaa lisää. Suomeen paluulle ainoa motiivi on tutkinnon päättäminen ja sen jälkeen tie varmasti vie jonnekin rajojen ulkopuolelle, mutta minne?