Viimeistä viedään

Laukut pakattu, huone siivottu. Kymmenen tunnin päästä lähtee bussi kohti Barcelonaa ja viiden tunnin kituminen ahtaassa penkissä odottaa. Kävin läheisessä UPS:n toimistossa C/ Chilellä punnitsemassa isomman matkalaukkuni ja painoa oli mukavat 19,7 kg. Pienempi laukku on ahdettu niin täyteen kamaa, että oli pakko varmistaa sen kiinni pysyminen teipillä. Kiinalaisten puodista ostettu 15 euron laukku ei voi olla hyvä. Reppuun sulloin vihkot ja sen sellaiset ja luonnollisesti läppärikin sinne sujahtaa kun lähtö lähenee.

Eilen illalla menin vanhan tottumuksen mukaan joka tiistaiseen, tällä kertaa viimeiseen, "Cada martes, buenas tardes" -illanviettoon Antonion ja Fortunaton kämpille. Porukkaa oli paljon, mutta tunnelma oli vähän normaalia apaattisempi. Monilla oli lähtö lähellä. Viime päivinä on montaa asiaa tehdessä ja kaduilla kävellessä tullut mietittyä, että onkohan tämä viimeinen kerta täällä tai viimeinen kerta kun teen näin. Mutta konkreettisemmin lähdön läheneminen iski eilen, kun aloin pakkaamaan laukkuja ja huone tyhjeni pikku hiljaa ja muuttui ankeammaksi. Liput lähti seiniltä, samoin eri juhlista ja tapahtumista kertyneen roinat. Harmitti heittää sitä romua roskiin, koska jokaiseen liittyi muisto ja vielä tuoreena mielessä. Aika on lentänyt. Viisi päivää vajaa täysi vuosi takana Espanjan mukavissa säissä ja rennossa, mieltä ylentävässä ilmapiirissä. 

Joskus vanhan romun roskiin heittäminen aiheuttaa mielihyvää ja tavallaan tyhjältä pöydältä aloittaminen on virkistävää. Tällä kertaa niin ei ole. Alunperin jo tiesin, että mikään täällä ei ole pysyvää ja kaikki on määräaikaista siihen toisen lukukauden loppuun saakka. Sitten kaikki vaan loppuu. Kaverit lähtevät kotiin ja palaavat viettämään normaaleja, todennäköisesti miljoona kertaa tylsempiä elämiään. Ymmärtäähän sen, että tälläistä elämää ei kukaan voi viettää ikuisesti, mutta vaihtokokemuksen hienous on jotain ainutlaatuista. Vähän säälittää ne, jotka ei vaihtoon lähteneet syystä tai toisesta. Ne tyypit vaan jää niin paljosta paitsi. En voi uskoa, että kenellekään kokonaisuutena ajateltuna puolen vuoden tai vuoden vaihtojakso voisi olla negatiivinen kokemus. Vaikka välillä olisi vaikeaa, niin on se sen arvoista. Ihmisiä on erilaisia. Itse tiesin haluavani vaihtoon jo monta vuotta sitten. Koulun alettua siinä ensimmäisenä syksynä oli infoja, joissa kerrottiin yleistietoa vaihtoon lähtemisestä ja sitä suositeltiin kaikille. Yllätyin aidosti, kun ketään ei tuntunut kiinnostavan paskaakaan. Omalta luokaltani kaksi lähti vaihtoon 30:stä. Minä vuodeksi ja Jesse neljäksi vai viideksi kuukaudeksi. Kai silläkin siellä kivaa oli. Ei ole tässä viime aikoina tullut vaihdettua kuulumisia.

Summailen kokemukset paremmin yhteen kunhan olen ollut pari päivää Suomessa. Tänään on aika haikea ilta edessä :(